Kuulon heikkenemisen huomaa itse usein siitä, että muiden puhetta tai television ääntä ei kuule enää normaalisti, vaan puhe kuulostaa samealta ja puuroutuneelta.
– On yleistä, että tällöin epäillään esimerkiksi vikaa kaiuttimessa tai uskotaan muiden puhuvan normaalia hiljempaa, eikä osata havaita oman kuulon heikentymistä, kertoo suunnittelija Riitta Pulkkinen.
Kuulontutkimukseen on Pulkkisen mukaan syytä mennä silloin, kun itse tai omaiset huomaavat, ettei esimerkiksi juuri TV:n ääntä enää kuule totutulla voimakkuudella, vaan sitä on jatkuvasti säädettävä voimakkaammaksi.
Kuulon heikkenemisestä kertoo myös, jos ei kuule ovikellon tai puhelimen soittoa tai ryhmätilanteissa samanaikaisten äänten ja puheen seuraaminen ei suju ja siksi on vaikea itse osallistua keskusteluun.
Liikkeelle lähdetään kuulokojeella
Sisäkorvahaitat ovat ikäkuuloon liittyviä, ja niitä ei voi parantaa esimerkiksi leikkauksella. Iän mukana alkava huonokuuloisuus on yleensä symmetrinen eli kuulo on heikentynyt molemmissa korvissa lähes yhtä paljon. Tällöin kuulemista voidaan asiakkaan toiveen mukaisesti parantaa molempiin korviin laitettavalla kuulokojeella.
– Näin voidaan tasata erityisesti suuntakuuloa ja kuuleminen muutenkin paranee, kertoo Pulkkinen.
Ikäkuulossa käytetään samoja kuulokojeita ja apuvälineitä kuin muistakin syistä johtuvissa kuulon alenemissa. Kuulokojeen myöntämisen rajana on 30–40 desibelin kuulonalenema paremmin kuulevassa korvassa.
Vuodepotilas, tai henkilö, joka ei jostain syystä halua kuulokojetta, voi käyttää tilapäisesti kommunikaattoria, johon kuuluu kuulokkeet ja äänen vahvistin.
– Kommunikaattori on kätevä tilanteessa, jossa ei itse voi huolehtia kuulokojeesta, vahvistaa Pulkkinen.
Apuvälineet helpottavat arjen sujumista
Tarjolla on paljon erilaisia apuvälineitä, joilla huonosti kuuleva voi ylläpitää normaaleja arjen toimintoja. Pulkkinen kertoo, että muun muassa akustisilla ratkaisuilla helpotetaan heikon kuulon kanssa elämistä.
– Ovikellon soitto voidaan ilmaista lisäksi optisten hälytinjärjestelmien kirkkaalla valolla. Valolamput ovat usein siirrettäviä laitteita, joita voi pitää mukanaan siinä huoneessa, missä milloinkin oleskelee. Myös pistorasioihin asetettavat halogeenivalot ilmaisevat ovikellon soiton vilkkumalla, hän lisää.
Koska kuulokojeet otetaan yöksi pois, nukkuessa ei kuulla muun muassa palovaroittimen ääntä. Yöllä tapahtuvaa hälytystä varten markkinoilta on saatavilla tyynyn tai patjan alla pidettäviä tärinähälyttimiä. Päivällä hälytys huomataan vilkkuvalolla varustetulla palovaroittimella.
Kuulon heikentyminen ei saa johtaa harrastuksista luopumiseen tai sosiaalisesta elämästä vetäytymiseen. Teattereissa ja konserttisaleissa on siksi lähettimiä, jotka lähettävät ääntä kuulokojeisiin.
– Nykyään monessa tapahtumasalissa on induktiosilmukkajärjestelmä. Tällöin oma kuulokoje asennetaan T-asennolle, jotta laite vastaanottaa äänen suoraan lavalta. Näin esimerkiksi naapurin äänet eivät välity kuulokojeeseen, huomauttaa Pulkkinen.
Kaiken kaikkiaan kuulohuolto on Suomessa hyvällä tasolla ja sekä osaaminen että apuvälineet ovat pitkälle kehitettyjä. Kuulovammaisten apuvälineiden saannissa on, harmillista kyllä, alueellisia eroja. Huolta Pulkkisen mukaan tuo lisäksi se, kuinka terveydenhuollossa riittää resursseja kuulonkuntoutukseen, kun väestö vanhenee ja kuulovammaisten määrä kasvaa.