55-vuotias opettaja osoittautui sopivaksi osallistujaksi ja kiinnostui sitoutumaan mittarin käyttöön - nyt hän ei enää siitä luovu.

Ennen mittarin hankintaa oman hoitohenkilöstön kanssa keskusteltiin mahdollisuudesta siirtyä omahoitoon.

– Kaikille osallistujille järjestettiin koulutus, jossa opeteltiin käyttämään mittaria. Olen työelämässä, ja siksi työaikojeni vuoksi en voinut osallistua ryhmäohjaukseen, vaan sain ohjauksen mittarin käyttöön henkilökohtaisesti. Sairaanhoitaja näytti, kuinka mittari toimii ja kuinka saan tiedot lähetettyä matkapuhelimeen ja siitä edelleen sairaanhoitajalle, etälaitteen käyttäjä kuvailee puolen vuoden takaisia alkuvaiheita.

Soveltuvuus pikamittarin käytölle testattiin niin, että INR-seurannan alussa kolmea itse otettua näytettä verrattiin laboratoriossa otettuihin näytteisiin. Niiden arvot eivät saaneet heittää toisistaan 0,5 yksikköä enempää.

– Ennen mittarin käyttöönottoa minulla oli mahdollisuus osallistua myös iltapäivän kestävään ohjaukseen siitä, kuinka voin itse säädellä lääkitystä mittaamieni arvojen mukaan. Nyt tiedän, että jos arvot ovat tietyn verran yli viitearvon, kuinka paljon vähennän lääkitystä ja päinvastoin. En tarvitse siihen enää sairaanhoitajan tai lääkärin apua, Marja sanoo.

 

Mittaaminen ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottu

Ennen etälaitteen hankintaa Marja kävi terveyskeskuksessa mittaamassa INR-arvon noin kahden vuoden ajan. Laboratorioiden aukioloajat eivät kuitenkaan aina sovi työelämässä oleville. Esimerkiksi juuri alakoulun opettajalle tuotti vaikeuksia järjestää aikaa, sillä pieniä oppilaita ei voinut jättää yksin terveyskeskuskäynnin ajaksi.

"”Hoitaja ottaa yhteyttä vain silloin, jos on jotain poikkeavaa. Muulloin hoidan itseäni täysin itsenäisesti.”

– On helpottavaa, että kotimittarilla saan tehdä mittauksen silloin, kun se itselleni sopii ja kun tunnen sen tarpeelliseksi, hän toteaa ilahtuneena.

Käytännössä mittaus suoritetaan tarvittaessa noin kerran kuukaudessa silloin, kun tulokset pysyvät normaalilla tasolla. Tulosten heitellessä mitataan luonnollisesti useammin, noin kerran viikossa. Tieto mittauksesta menee suoraan mittalaitteesta matkapuhelimen kautta sairaanhoitajalle terveyskeskukseen, ja hän näkee tuloksen heti. Sovellus myös muistuttaa seuraavasta mittausajankohdasta.

– Hoitaja ottaa yhteyttä vain silloin, jos on jotain poikkeavaa. Muulloin hoidan itseäni täysin itsenäisesti, Marja toteaa.

– Työssäkäyvälle ja laitteisiin tottuneille henkilöille, joilla muisti toimii ja kädet ovat vakaat, mittari on ihan ehdoton. Toki kotihoito voi varmasti olla tukena silloin, jos itse on epävarma mittarin käyttäjä. Siksi myös vanhuksille ja liikuntarajoitteisille henkilöille voin suositella etämittaria, hän kannustaa.

– Tauti ei tällä parannu, mutta elämä helpottuu ja yksityisyys säilyy, kun ei tarvitse hypätä laboratoriossa.