Päivi Mäki
kehittämispäällikkö,
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Jaana Lindström
tutkimuspäällikkö,
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Yleisten kansantautien taustalla on monia, osin yhteisiä, osin vaihtelevia tekijöitä. Monet näistä riskitekijöistä ovat kehittyneet suotuisasti viime vuosikymmenten aikana.
Esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien, keuhkosairauksien ja monien syöpien keskeinen riskitekijä tupakointi on vähentynyt. Kaikkien riskitekijöiden suhteen kehitys ei ole ollut yhtä positiivinen. Aikuisten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet entisestään viimeisen kuuden vuoden aikana. Ylipaino on yleistä myös lapsilla ja nuorilla ja jatkuu usein aikuisuuteen.
FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan vain 28 prosenttia yli 30-vuotiaista miehistä ja 37 prosenttia naisista oli normaalipainoisia (painoindeksi alle 25). Loput olivat joko ylipainoisia (painoindeksi 25-30), lihavia (painoindeksi 30-35) tai vaikeasti lihavia (painoindeksi yli 35).
Miksi asiasta pitäisi sitten olla huolissaan; eikö paino ole jokaisen henkilökohtainen asia? Näin tietysti on yksilön tasolla, mutta tieto terveyteen vaikuttavien tekijöiden yleisyydestä väestössä auttaa valmistautumaan tulevaisuuteen ja pohtimaan palvelujärjestelmän tulevia haasteita.
Otimme tarkasteluun joukon satunnaisesti valittuja, 25–74-vuotiaita terveitä suomalaisia, jotka osallistuivat kansalliseen terveystutkimukseen vuosina 2002 tai 2007, ja seurasimme terveydenhuollon ja KELA:n rekisterien avulla muutamien ylipainoon ja lihavuuteen liittyviksi tiedettyjen sairauksien (tyypin 2 diabetes, sepelvaltimotauti, astma, polvi- tai lonkkanivelrikko, kihti, sappikivitauti) ilmaantumista kymmenen vuoden aikana.
Aikuisten ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet entisestään viimeisen kuuden vuoden aikana.
Selvin yhteys lähtötilanteen painoluokan ja sairastumisriskin välillä liittyi tyypin 2 diabetekseen: riski sairastua oli jo ylipainoisilla lähes kolminkertainen, lihavilla kahdeksankertainen ja vaikeasti lihavilla jopa 16-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Myös nivelrikko ja astma yleistyivät liikapainon myötä.
Normaalipainoisista 35–54-vuotiaista noin joka kuudes, mutta lihavista useampi kuin joka kolmas sai jonkun edellä mainituista sairauksista jo kymmenen vuoden seurannan aikana.
Laihduttamisen merkitys sairauksien hoitokeinona ja oireiden helpottajana ymmärretään varsin hyvin. Liikapainon ja lihavuuden todellinen merkitys sairauksien kehittymisessä jää kuitenkin usein huomioimatta. Keskivertokansalaisen paino nousee puolisen kiloa vuodessa. Jos painon kertyminen voitaisiin ehkäistä, moni sairaus jäisi kehittymättä ja hyvinvointi sekä terveet ja toimintakykyiset elinvuodet lisääntyisivät. Sairastuvuuden väheneminen tuottaisi myös huomattavia yhteiskunnallisia säästöjä.
Terveydenhuollolla on tärkeä rooli lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa. Tarvitaan laajaa yhteistyötä sekä terveyttä edistäviä päätöksiä ja toimia yhteiskunnan eri sektoreilla.
Terveyden edistäminen ja lihavuuden ehkäisy tulee aloittaa mahdollisimman varhain ja jatkua koko elämänkulun ajan. Esimerkiksi pieni panostus varhaiskasvatuksen ja koulujen ravitsemuslaadultaan hyvään ja maistuvaan ruokaan ja liikkumisen lisäämiseen on suuri satsaus tulevaisuuteen. Toisaalta terveysperusteisella verotuksella, aktiivisen liikkumisen edistämisellä yhdyskuntasuunnittelun keinoin ja terveellisen ravitsemuksen tukemisella joukkoruokailun kautta voidaan helpottaa meidän kaikkien arkisia, terveellisiä elintapavalintoja.
Lähde: Mäki P, Harald K, Lindström J, Laatikainen T. Ylipainoon ja lihavuuteen liittyvä sairastuvuus. Tutkimuksesta tiiviisti 14/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.