Etänä tehtävällä itsemonitoroinnilla potilaat eivät ole sidottuja tiettyyn paikkaan tai aikaan. Myös päivystyskäynnit usein vähenevät.
INR-itsemonitorointi vähentää tarvittavia laboratorioresursseja sekä poissaoloja työstä ja lisää terveysturvallisuutta esimerkiksi flunssakaudella, kun vältetään potilaiden tarpeettomat liikkumiset laboratorioon.
Näin kuvailee INR-itsemonitoroinnin etuja erikoislääkäri Mirka Sivula HUSin Hyytymishäiriöyksiköstä. Sivula lisää, että itsemonitorointi parantaa myös potilaiden pysymistä INR-tavoitealueella – ja voi samalla vähentää hoidon komplikaatioita ja tähän liittyviä päivystyskäyntejä.
– Itsemonitorointiin lähdettäessä potilailla tulee olla jo alun perin hyvin stabiilina pysyvä antikoagulanttihoito, Sivula sanoo.
Potilaan tulee samoin Sivulan mukaan osata varfariinihoidon periaatteet: muutokset lääkitykseen osataan tehdä kotilaitteen antaman tuloksen perusteella.
– Hoito perustuu luottamukseen siitä, että potilaat osaavat ottaa ongelmakysymyksissä yhteyttä hoitavaan yksikköön. HUSissa laitetta ei toistaiseksi voi lukea etänä.
Oleellista hoitoon sitoutuminen
Antikoagulanttihoidon tavoite on estää veren liiallinen hyytyminen ja näin ollen ehkäistä veritulppien muodostumista. Antikoagulantteja käytetään etenkin sydämen eteisvärinäpotilailla, veritulppia sairastaneilla potilailla sekä sydämen tekoläppäpotilailla.
– Vaikka uudet antikoagulantit soveltuvat suurelle osalle potilaista, on vielä tiettyjä potilasryhmiä, joille varfariini on ainoa vaihtoehto, Sivula toteaa.
Hoidossa oleellista on Sivulan mukaan hoitoon sitoutuminen ja lääkkeen oton säännöllisyys.
– Vain näin saavutetaan mahdollisimman tasainen hyytymistä estävä vaikutus ja vältetään veren hyytymisen tasapainon heilahtaminen tukos- tai vuotoriskin puolelle. Tämä on tärkeintä hoidon turvallisuuden kannalta.
Sivula sanoo, että itsemonitorointi pyritään mahdollistamaan kaikille halukkaille, jotka täyttävät omahoitokriteerit ja joiden aiempi varfariinihoito on toteutunut riittävän turvallisesti omahoitoa ajatellen.
– Aivan kaikki potilaat eivät tähän kuitenkaan valitettavasti sovellu. Näin terveydenhuollon ohjausresurssia on mahdollista kohdentaa enemmän heihin potilasmäärän vähentyessä.