Etusivu » Tulevaisuuden terveydenhoito » Hyvinvointialueiden tulee aluksi keskittyä käytännön asioihin
Tulevaisuuden terveydenhoito

Hyvinvointialueiden tulee aluksi keskittyä käytännön asioihin

Uhkana on, että terveydenhuoollossa yritetään muuttaa liian monta asiaa liian nopeasti, jolloin henkilökunta ei pysy muutoksessa mukana. Kuva: Getty Images

Suomalainen erikoissairaanhoito on yksi maailman parhaimmista. Osa seurannasta ja potilasryhmistä voitaisiin siirtää perusterveydenhuoltoon, mutta se on niin aliresursoitu, että siellä ei pystytä ottamaan vastaan yhä uusia velvoitteita.

– Meillä on voimakas tahtotila, että perusterveydenhuoltoon tullaan kansallisesti resursoimaan lisää. Omalääkärimalli 2.0 edistäisi sekä hoidon saatavuutta että jatkuvuutta, saisimme tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Potilaan ja lääkärin kohtaaminen on siirtynyt turhan pitkälle. Kun lääkäri on ensin tehnyt diagnoosin ja määritellyt hoitolinjaukset, toimenpiteitä voidaan jakaa hoitotiimille, kotihoitoon ja potilaalle itselleen. Tarvitaan erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sekä sosiaalitoimen parempaa integraatiota. Meillä on paljon mahdollisuuksia: digitaaliset algoritmit, terveyskylät, potilaan hoitopolut ja niin edelleen. Uskon, että tästä viisi vuotta eteenpäin olemme ottaneet melkoisen harppauksen sekä uusien toimintatapojen käyttöönotossa että vaikuttavuuden mittaamisessa, sanoo Lääkäriliiton puheenjohtaja, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri, eMBA, dosentti Niina Koivuviita.

Riittävätkö tekevät kädet?

Sote-uudistuksella on jo kiire. Uhkana on, että yritetään muuttaa liian monta asiaa liian nopeasti, jolloin henkilökunta ei pysy muutoksessa mukana. On varmistettava, että vuoden vaihteessa ihminen tietää tehtävänsä, palkka tulee tilille ja sähköposti toimii. Tarvitaan myös lisää avustavaa henkilökuntaa. Terveydenhuollosta on karsittu paljon osastosihteereitä ja heidän tekemäänsä tärkeää työtä on siirretty muille terveydenhuollon ammattilaisille.

– Käynnissä on suurin terveydenhuollon suunnanmuutos sitten 1970-luvun kansanterveyslain. Painottaisin alkuvuoteen maltillisuutta ja aikatauluihin realistisuutta, keskitytään käytännön asioihin. Palvelutuotannon kehitys- ja muutostyö on vasta käynnistymässä. Osalla alueista organisaation muodostaminen on kesken, eikä vielä edes tiedetä mikä on kunkin asema organisaatiossa. Miten varmistetaan, että rahoitus riittää koko tulevaksi vuodeksi? Ja jos rahat eivät riitä, mitä tehdään siinä vaiheessa, miten priorisoidaan? Halutaanko panostaa prosessitehokkuuteen vaiko vaikuttavuuteen? Nykyisellä henkilöstömäärällä molempia ei voi saada, Koivuviita summaa.

Next article