Lymfaturvotus on imuteiden vajaatoiminnasta johtuva krooninen sairaus. Onneksi uusien, alati kehittyvien hoitomenetelmien avulla sairaudessa pystytään saavuttamaan jopa pysyvää parantumista.
Lymfaturvotus ja sen oireet?
Rintasyöpäleikkauksen yhteydessä tehty kainalon imusolmukkeiden tai vartijaimusolmukkeiden poisto sekä myös kainalon alueelle annettu sädehoito altistavat lymfaturvotuksen synnylle.
Kainalon imusolmukkeiden poiston jälkeen noin 10–30 %:lle ja vartijaimusolmukepoiston jälkeen noin 4–10 %:lle potilaista kehittyy lymfaturvotusta. Lymfaturvotus kehittyy asteittain täysin oireettomasta vaiheesta palautumattomaksi ja elinikäiseksi vaivaksi.
Raajaturvotuksen alkuvaiheessa kudoksiin kertyy ylimääräistä nestettä ja sen edetessä myös rasvaa ja sidekudosta. Raaja on turvonnut, raskas ja särkevä. Työ- ja toimintakyky rajoittuu ja se saattaa aiheuttaa pysyvän työkyvyttömyyden.
Primaarista vai sekundaarista lymfaturvotusta?
Primaarinen lymfaturvotus on hyvin harvinainen pienten imuteiden rakenteellinen kehityshäiriö. Sekundaarisen lymfaturvotuksen syynä on keräävien imuteiden vaurioituminen.
Lymfaturvotuksen saattaa aiheuttaa jopa vuosia aiemmin annettu rintasyövän hoito. Muita syitä ovat pehmytkudosinfektiot, muut imusuonistoa vahingoittaneet leikkaukset tai onnettomuudet.
Lue myös: Suomalaisten terveys on parempi kuin koskaan – silti paljon voidaan vielä tehdä
Voidaanko lymfaturvotusta parantaa?
Nykyään hoitokeinoina käytetään sekä manuaalista lymfaterapiaa, kompressiohoitoa että liikeharjoitteita. Yhtenä hoitokeinona on käytetty myös rasvaimuleikkausta, joka kuitenkin edellyttää potilaan elinikäistä sitoutumista myös kompressiohoitoon.
Varhaisvaiheen lymfaturvotuksessa on uusilla plastiikkakirurgian menetelmillä tehty imusolmukesiirtoja, joilla on saavutettu entistä parempia tuloksia. Sen lisäksi Suomessa on hiljattain kehitetty lymfaturvotukseen myös uutta lääkehoitoa.
Juttuun haastateltiin syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäriä, dosentti Outi Lahdenperää.