Ensimmäiset eteisvärinän oireet alkoivat Kaarina Uusikivellä 25 vuotta sitten ravinnon aiheuttaman pahoinvoinnin laukaisemana. Hakeuduttuaan terveyskeskuksen päivystykseen hänet siirrettiin ambulanssilla sairaalaan, jossa sydänfilmistä oireiden todettiin johtuvan eteisvärinästä ja hänelle tehtiin rytminsiirto.
Alussa lääkityksenä määrättiin beetasalpaajaa. Uusikivellä on alhainen verenpaine jo entuudestaan, siksi hän kyseenalaisti verenpainetta laskevan lääkkeen sopivuuden omaan tilanteeseensa.
Säännöllisissä sydänlääkärintarkastuksissa Uusikivi ei käy. Vain oman aktiivisuutensa ansiosta hän pääsee vuosittain terveyskeskuslääkärille ja sydänfilmiin.
– Jos käyn lääkärillä muun vaivan vuoksi, ei kukaan koskaan kysy, kuinka sydämeni voi. Kerran päästyäni sydänlääkärille minulta kysyttiin, miksi olen tullut, sanoo Uusikivi moittivasti.
– Kun lääkäri alkoi tutkia tilannettani, hän ihmetteli, miksei minulle ole määrätty sopivaa lääkettä, vaikka rytminsiirtoja oli jouduttu tekemään jo 20. Lääkitys muutettiin, ja nyt käytössäni olevaan lääkehoitoon olen erittäin tyytyväinen, Uusikivi sanoo.
Uusikivi on ahkera liikunnan harrastaja ja majakkabongari. Hän onkin kiitollinen, ettei eteisvärinä estä häntä jatkamasta harrastuksiaan.
– Jos tunnistan oireiden alkavan, saan ne hyvin menemään ohi lääkkeillä ja juomalla vettä paljon, hän vakuuttaa.
Lue myös: Eteisvärinän hoidossa tavoitteena on omahoito ja hyvä hoitotasapaino
Kerran majakkatalkoissa Uusikivellä jäi veden saanti liian vähäiseksi, mikä aiheutti eteisvärinäkohtauksen.
– Majakkaseuran puheenjohtaja säikähti ja kielsi minua kiipeämästä majakan yläkerrassa sijaitsevaan majakkamestarin huoneeseen, jossa minun oli tarkoitus yöpyä. Ambulanssi hälytettiin lähisatamaan, jonne sain venekyydin. Ensihoitajat olivat mukana myös veneessä, muistelee Uusikivi.
– Se oli harvinaista, että oireita tuli kodin ulkopuolella. Yleensä niin ei ole käynyt.