Eletään vuotta 2008. Leena Huhtamella odottaa esikoistaan ja havahtuu kesken työpäivän outoon tunteeseen. Tavaratkaan eivät pysy Leenan käsissä. Myöhemmin samana iltana Leenan sisko panee merkille Leenan turvotuksen. Raskausviikkoja on kertynyt tässä vaiheessa 20.
– Minulla heräsi epäilys, että kaikki ei ole kunnossa. Menin käymään neuvolassa jossa sitten havaittiin erittäin korkea verenpaine. Jäin hetkeksi sairauslomalle, mutta palasin pian takaisin töihin, nainen muistelee.
Raskausviikolla 26, huomattiin että virtsan proteiinipitoisuus oli noussut vaarallisen korkeaksi. Huhtamellalla diagnosoitiin raskausmyrkytys.
– Järkytyin uutisesta ja pelkäsin hirveästi vauvan puolesta. Jouduin osastolle, jossa valkosolut jatkoivat nousemistaan. Edessä oli viikkotolkulla pitkiä päiviä sektiota odotellessa.
– Lopulta esikoiseni syntyi viikolla 30+1 vain reilun kilon painoisena. Sekä minulla että vauvalla alkoi pitkä toipuminen. Olimme osastolla 3,5 kuukautta, jonka jälkeen pojalla oli vielä vuoden ajan lisähappilaite. Nyt vieressä on reipas kymmenvuotias, Leena kiittelee.
Seitsemän vuotta myöhemmin Leena on jälleen raskaana.
– Aikaisemmasta kokemuksestani johtuen minulle määrättiin heti verta ohentavaa lääkettä, joka saattaa estää raskausmyrkytyksen kehittymisen istukassa. Olin myös normaalia tarkemmassa seurannassa, jossa havaittiinkin jo viikolla 22 virtsan kohonneet proteiinipitoisuudet.
– Säikähdin, että mitä jos lapsi syntyy vielä esikoistakin pienempänä. Olin koko loppuraskauden sairauslomalla, mutta verenpaineet eivät onneksi nousseetkaan.
Tällä kertaa, ennenaikaiselta synnytykseltä vältyttiin ja Leenan esikoisesta tuli veli kun Leenan toinen lapsi syntyi terveenä viikolla 41+ 4.
