Annika Saarikko
perhe- ja peruspalveluministeri
Onko lapsi tervetullut? Tämä on kysymys, jota yhä useampi suomalainen miettii.
Lapsia syntyy ennätysvähän, yhtä vähän kuin 1800-luvun puolenvälin jälkeen nälän vaivatessa. Olen itse pohtinut, mitä lapsimyönteinen Suomi tarkoittaa. Ajattelen, että se on maa, jossa lapsi ei joudu kantamaan aikuisten murheita. Lapsi saa leikkiä, olla sylissä, höpsötellä, kiukutella, kiipeillä, juosta – olla lapsi.
Lapsuuden suojeleminen edellyttää ympärille turvallisia aikuisia ja pysyviä ihmissuhteita. Ihmissuhteiden ei tarvitse perustua sukulaisuuteen. Vanhemmat voivat väsyä, ja siksi on tärkeää, että tarjolla on riittävästi tukea, kuten kotiapua.
Olemme yhdessä opetusministerin kanssa käynnistäneet kansallisen lapsistrategian pohjustamisen. Se viitoittaa tietä suunnitelmalle, joka johtaa lapsiystävälliseen Suomeen, jossa lapsilla, nuorilla ja perheillä on hyvä olla. En tarkoita, etteikö nytkin olisi hyvä olla.
Valtaosin lapsemme ja nuoremme voivat hyvin ja olemme onnistuneet monessa asiassa. Varhaisten vuosien palvelut ja tuki ovat kansainvälisesti vertaillen mittavat ja monipuoliset. Meillä on muun muassa äitiyspakkaus, neuvola, perhevapaat, päivähoito, kirjasto. Emme voi kuitenkaan tyytyä ajatukseen, että tulipa tehtyä hieno maa lapsille.
Heikkouksiakin on: palvelut ovat olleet melko hajallaan, eivätkä perheet aina saa tarvitsemaansa apua, koska eivät ole osanneet mennä oikealle luukulle. Lapsi- ja perhepalvelut uudistetaan siten, että ne vastaavat nykyistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin. Ensisijaista uudistuksessa on lapsen etu ja oikeudet sekä vanhemmuuden tuki.
On tärkeää, että perheet saavat tarvitsemansa avun ja tuen oikeaan aikaan mieluiten yhdellä puhelinsoitolla. Apua hakenut voi olla niin väsynyt, että hän luovuttaa, jos apua ei tulekaan. Yksi näkyvä tulos palveluiden kehittämisestä on ympäri Suomea vauhdilla nousseet perhekeskukset. Niitä on kaikkien maakuntien alueella noin sata ja toimipisteitä noin 150.
Perhekeskuksiin on koottu kaikki lapsiperheen tarvitsemat palvelut toimivaksi kokonaisuudeksi. Sieltä löytyvät äitiys- ja lastenneuvolan lisäksi muun muassa lapsiperheiden kotipalvelu ja perhetyö, perheneuvolan psykologin ja sosiaalityöntekijän palvelut, lastenvalvojien palvelut sekä lastensuojelun tukea.
Vaikka suomalaiset perhe-etuudet ovat verrattain kohdillaan, lapsia syntyy ennätysvähän. Lapsiperheen arki ei aina näyttäydy houkuttelevana, vaan rajoittavana, kaoottisena, rahat vievänä työmaana. Tämä saattaa vaikuttaa työputkessa olevasta nuoresta aikuisesta pelottavalta – elämältä, jossa omille tarpeille ei ole tilaa.
Monet jäävät pohtimaan ratkaisevan askeleen ottamista ja monilla syyt ovat toisenlaisia, itsestä riippumattomia. Yhteistä on kuitenkin se, että yhä harvemman suomalaisen toiveet lapsiluvusta täyttyvät. Myös kokonaan lapsettomien osuus kasvaa. Tutkimusten mukaan valtaosa lapsettomaksi jääneistä olisi halunnut lapsia.
Nuoret aikuiset tarvitsevat luottamusta siihen, että asiat järjestyvät ja näkymän, joka kannustaa ennemminkin kiirehtimään kuin lykkäämään perheen perustamista. Tarvitaan myös esikuvia, jotka näyttävät, että perhe-elämä on hauskaa. Vain hyvin harva äiti tai isä haluaisi palata aikaan ilman lapsia. Lapset tuovat elämään merkityksen ja iloa. Lapset tuovat elämään uuden rakkauden tason.
Työni tavoitteena on lapsimyönteinen Suomi, jonne jokainen lapsi on tervetullut ja joka on maailman paras paikka perustaa perhe.