Lasten ja nuorten hyvinvointi syntyy arjessa. Hyvinvointi luodaan lasten omassa elinympäristössä heitä ympäröivien aikuisten tukemana. Joka päivä. Miten usein me vanhemmat tai varhaiskasvatuksen tai koulun aikuiset pysähdymme kohtaamaan lapsen tai nuoren niin, että oikeasti näemme ja kuulemme, miten hän voi?
Suomalaiset lapset voivat hyvin. Lasten hyvinvoinnin kehittyminen neuvolajärjestelmineen ja kouluruokailuineen on 100-vuotiaan Suomen menestystarina. Hyvinvointia selvitetään monilla mittareilla ja hyvinvoinnin edistämisen eteen tehdään paljon työtä. Lasten ja nuorten hyvinvointi on kirjattu tavoitteeksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin.
Parhaillaan on käynnissä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma, jonka tavoitteena on uudistaa lapsi- ja perhepalvelut vastaamaan nykyistä paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeita. Voi siis sanoa, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin merkitys sekä heidän oman tulevaisuutensa että yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tunnistetaan ja tunnustetaan.
Tasapainoinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, riittävä lepo ja hyvät ihmissuhteet ovat lapsen hyvinvoinnin ja terveyden peruspilareita. Vastuu lasten ja nuorten elämäntavoista on aikuisilla. Vanhempien vastuu on kiistämätön, mutta lasten ja nuorten elämäntavat syntyvät kosketuksissa yhteisöihin: varhaiskasvatukseen, kouluun, harrastuksiin, kavereihin. Hyvinvointityötä tekevät kaikki lasten ympärillä olevat aikuiset.
Tasapainoinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, riittävä lepo ja hyvät ihmissuhteet ovat lapsen hyvinvoinnin ja terveyden peruspilareita.
Ei kuitenkaan auta, jos hyvinvointipuhetta käydään pelkästään lasten ja nuorten ympärillä. Hyvinvointikeskustelua on käytävä siellä, minne se kuuluu ja niiden kanssa, jotka asiasta parhaiten tietävät: lasten ja nuorten keskuudessa, heidän omalla tavallaan ja kielellään, heidän arjessaan.
Lasten omien ajatusten ja kokemusten täytyy olla keskiössä niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa ja koulussakin. Hyvinvointikeskustelussa täytyy myös huomioida ääripäät: ne lapset ja nuoret, joilta peruspilarit puuttuvat kokonaan tai ne, joilla on yllin kyllin kaikkea, mutta joille asetetaan liian suuria vaatimuksia.
Suuri osa hyvinvointityöstä tehdään perheissä. Perheitä ei kuitenkaan saa jättää hyvinvointipohdintojen keskellä yksin. Vanhemmat tarvitsevat kumppaneikseen ammattilaisia, mutta samalla meidän aikuisten pitäisi pystyä entistä paremmin hyödyntämään myös vertaisuutta oman kasvatustyömme tukena. Varhaiskasvatus ja koulu luovat foorumin vanhempien yhteistyölle, ne ovat luontevia paikkoja kohdata muita vanhempia.
Se, että samat hyvinvointiin liittyvät teemat puhuttavat aikuisia niin kotona kuin koulussakin, kannattaa hyödyntää: jos kouluruoka ei maistu, voivat oppilaskunta ja vanhemmat yhdessä pohtia, miten ruokailutilannetta voisi kehittää. Jos koulussa huomataan, että nuoret ovat poikkeuksellisen väsyneitä, on koulun aikuisten syytä pohtia ratkaisuja sekä nuorten itsensä että heidän vanhempiensa kanssa. Jos päiväkodissa mietitään, miten liikuntaa voisi lasten arjessa lisätä, kannattaa asiaa kysyä lapsilta ja osallistaa vanhemmat pohdintaan.
Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan valtion täytyy taata, että lapset saavat kasvaa ja kehittyä mahdollisimman hyvissä oloissa. Tämän perustan päälle meidän aikuisten on yhdessä lasten kanssa luotava arjen hyvinvointia. Parhaimmillaan lapsen hyvinvoinnin edistäminen on hauskaa yhdessä tekemistä ja oivalluksia. Milloin sinä viimeksi kysyit lapselta: ”Miten sinä voit?”
Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes.
Suomen Vanhempainliitto on vuonna 1907 perustettu varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitosten yhteydessä toimivien vanhempainyhdistysten yhteistyöjärjestö. Liittoon kuuluu noin 1300 rekisteröitynyttä vanhempainyhdistystä. Valtakunnallisen liiton ydintehtäviä ovat vanhempaintoiminnan tukeminen sekä aikuisten välisen kasvatusyhteistyön kehittäminen.