Leikkiminen mielletään helposti kevytmielisyydeksi, kehittävyys taas vakavamieliseksi pohdinnaksi ja paneutumiseksi. Kahtiajako on virheellinen, sillä hauskuus synnyttää usein myös luovuutta ja älyllistä kiihoketta. Parhaissa leluissa ominaisuudet yhdistyvät.
Lelujen ostaminen, lahjan valinta on pysähtymisen paikka. Mitä nuorempi on vastaanottaja, sitä enemmän korostuu turvallisuus. Kolmeen ikävuoteen saakka kaikki tuppaa menemään suuhun. Varoitukset on syytä lukea, kuten myös valmistajan ja maahantuojan tiedot. Osia ei saa irrota eivätkä materiaalit olla allergisoivia. Erityisen tarkkana on oltava ostoksissa ulkomaisista verkkokaupoista.
Turvallisuuden ohella hyvässä lelussa on ominaisuuksia, jotka avittavat lapsen kehitystä ja kasvua. Mutta lähellä olevaa sudenkuoppaa on syytä varoa.
– Ei pidä ajatella lapsen olevan liian kehittynyt, että hänelle voi ostaa ikäistään vanhemmille tarkoitettuja leluja. Kolmevuotias ei ole kuusivuotias. Liika vaikeus vaikuttaa leikkiarvoon. Lelu jää käyttämättä, varastoon ei kannata ostaa. Myöhemmin lapsi ajattelee, että tämähän on jo nähty, toteaa Suomen Leluyhdistyksen työryhmän jäsen Kirsi Ketelimäki.
Onnistuneeseen lelun valintaan kuuluu pohdinta myös siitä, vastaako se leikkijän ominaisuuksia ja kiinnostuksia. Yksi kriteeri on lisäksi sosiaalinen ulottuvuus. Joillain leluilla leikitään yksin, toisilla enemmän kavereiden ja perheen kera.
Oleellinen kysymys on tietenkin se, tarvitseeko kaiken aina olla kehittävää. Eikö lelu voi olla yksinkertaisesti vain hauska? Ketelimäen mukaan kehittävyys ja hauskuus eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia, vaan kulkevat usein käsi kädessä.
– Kehittävyys tulee usein sivuominaisuutena hauskuuden kautta. Kun lelu on hauska ja innostaa, lapsen mielikuvitus lähtee itsestään liikkeelle. Syntyy eri käyttötarkoituksia ja toiminnallisuutta.
Kun lelu on hauska ja innostaa, lapsen mielikuvitus lähtee itsestään liikkeelle.
Nykyisin korostuva ekologisuus kertakäyttöisen krääsän vastakohtana istuu hyvin toiveisiin lelujen kehittävyydestä. Kun lelut tavallaan kasvavat lapsen mukana, niiden käyttöikä pitenee. Miten se on mahdollista? Kirsi Ketelimäki antaa esimerkin.
– Ajatellaan ensisoitinta. Ensin lapsi hapuilee sen kanssa ja saa aikaan yksittäisiä ääniä. Sitten mukaan voi tulla nuotteja. Mutta ne tehdään väreillä, ääni ja väri yhdistyvät ja syntyy ensimelodioita. Seuraavaksi voidaan lisätä taustaääniä, kuin säestystä. Vastaavasti rakenteluissa voi olla eri malleja. Lapsi tekee yhtä aikansa ja siirtyy seuraavaan. Tuotteet voivat siis sisältää useita ominaisuuksia ja tasoja.
Digitaalisuus hiipii pienimpienkin arkeen. Se ei kuitenkaan aina tarkoita klassikkoleikkien ja -lelujen korvaamista. Vanhaan voi liittää digitaalisia ominaisuuksia.
– Leikin kautta taitoja harjoitellaan. Digitaalisuutta hyödynnetään usein lelun vuorovaikutustaitojen ja liikunnallisuuden tehostamiseen, kertoo Ketelimäki.