Moni mies kaipaa toisinaan yksinoloa ja yksinasuminenkin voi olla tietoinen valinta. Oma tupa, oma lupa sanoo jo sananlaskukin. Yksin asutaan myös tahtomattaan ja moni kokee yksinäisyyttä. Mies kokee yksinäisyyttä esimerkiksi parisuhteen puuttumisen tai lapsista erossa asumisen vuoksi. Tilastojen valossa yksinäisyys on miesten hyvinvoinnin riskitekijä.
Yksinäisyyden kokemus ei aina kytkeydy sosiaalisten suhteiden määrään. Se voi myös liittyä vaikeuteen ilmaista itseään. Miehet tarvitsevat sosiaalisissa tilanteissa tilaa puhua tai olla hiljaa. Haluamme säilyttää mielikuvan ja tunteen itse valitusta toimintatavasta ilman ulkopuolista painetta. Miesten välisessä vertaisuudessa tämä toteutuu usein luonnollisella ja pakottomalla tavalla.
Laumassa toimiminen on ollut ihmisen evoluution ja hengissä pysymisen menestystekijä kautta aikojen, yksin ei ole ollut mahdollista pärjätä. Evoluutiotutkijoiden mukaan tulevaisuutta suunnitteleva ja ajatteleva ihminen on käytännössä syntynyt yhteisillä nuotiotulilla, metsästystauoilla ja varhaisten uskontojen ja rituaalien harjoittamisen parissa. Paikka yhteisössä on tarjonnut jäsenilleen elämän tarkoituksen ja tehtävän.
Miehen tehtävä ihmisen kehityksen edistämisessä on ollut erityisen toiminnallinen. Seksuaalivietti, riskinottokyky ja vallanhalu ovat kuljettaneet miehiä kohti kukoistusta tai tuhoa. Miehillä on aina ollut vahva tahtotila lähteä tuntemattomille alueille ja valloitusretkille. Historiallinen mies elää jollain tavalla sisällämme myös 2010-luvulla. Esimerkiksi eron tai työttömyyden kautta voidaan miehen yksinäisyys nähdä tehtävän ja laumaroolin puutteena.
Kuulumme yksilöinä ihmisten muodostamiin yhteisöihin. Nykyään meillä on suuri vapaus valita yhteisömme ja ihmissuhteemme ilman perinteiden vaatimuksia. Tämä vapaus vaatii kuitenkin monenlaisia taloudellisia ja psyykkisiä resursseja. Yksinäisyys itse valittuna olemisen tapana esimerkiksi luonnossa, vesillä tai matkalla voi olla hieno kokemus. Yksinäisyys kielteisessä merkityksessä taas tarkoittaa joutumista vastentahtoisesti pois yhteisöistä tai vuorovaikutuksesta.
Lue myös: Psykologi Tony Dunderfelt: ”Miehenä eläminen vaatii nykyään fundeerausta”
Miesten kohdalla yksinäisyyttä lisääviä olosuhteita ovat usein ero, sairaus, köyhyys, elämänhallinnan ongelmat ja merkityksellisen tehtävän tai työn puuttuminen. Mielenterveyden Keskusliiton määritelmän mukaan yksinäisyyden tunne kumpuaa siitä “ettei ole ketään läheistä ystävää, jonka kanssa voisi puhua mistä tahansa”.
Itseilmaisuun tarvitaan kykyä ja uskallusta avata omaa sisintään toiselle ihmisille. Miesten välisessä vertaistoiminnassa tarjotaan mahdollisuuksia saada hyviä kokemuksia miesten välisestä yhdessäolosta.
Miesten hyvinvointia ja osallisuutta edistävän työn tuloksena on havaittu miesten kärsivän jonkinlaisesta empatiaähkystä. Heihin suhtaudutaan aikuisina kuin kehittymättömiin pikkupoikiin empaattisella hyväntahtoisuudella. Tämä on ristiriidassa sen sisäisen soturin ja tienraivaajan kanssa, johon miehet emotionaalisesti samaistuvat. On parempi kulkea rinnalla ja katsoa kauemmaksi yhdessä kuin antaa kasvotusten ymmärrykseen verhottuja vaatimuksia.
Uskon, että jokaisella huonoista elintavoista kärsivällä miehellä on käsitys siitä, ettei tilanne ole hyväksi hänen terveydelleen. On parempi antaa selkeä kutsu lähteä liikkeelle, tarjota paikka laumassa ja tilanteeseen sopiva tehtävä. Se on hyvä startti uudelle, paremmalle jaksolle miehen elämässä.
Kirjoittaja Visa Kuusikallio työskentelee hankekoordinaattorina Miessakit ry:ssä.