Mirka Saarinen
vanhuspalveluiden uudistaja
Muistisairaus on kavala tauti, ja valitettavasti yhä useampi sen meistä kohtaa itse tai omaisena ja ystävänä. Jälkimmäisissä rooleissa sen kohtaaminen on vaikeaa; oma läheinen muuttuu ja itse ei tiedä, kuinka muutokseen suhtautua. Lisäksi kohtaamisen rinnalla mietityttää, kuinka oma rakas pärjää kotona, askareissaan ja miten asian kanssa tulee edetä.
Eniten muutos vaikuttaa yleensä puolisoon; se henkilö, jonka kanssa on eletty mahdollisesti vuosikymmeniä, tunnettu läpikotaisin ja rakastettu niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, muuttuu käytökseltään, toimintatavoiltaan, olemukseltaan.
Kokemuksieni mukaan puoliso usein häkeltyy muistisairauden kanssa. On vaikeaa osata suhtautua muuttuneeseen tilanteeseen, saattaa jopa hetkisen hävettää puolison kommentit ja muistamattomuus. On vaikea heittäytyä vuosikymmenien tauon jälkeen vähänkuin lapsen kanssa elämiseen: toistoja, kertausta, varoittelua, elämän rajoittumista – etenkin nyt kun elämästä piti alkaa nauttia eläkevuosien myötä.
Myös lapsille tilanne on uusi ja haastava. Missä on se tuttu ja turvallinen vanhempi, joka on toiminut niin olkapäänä, suunnan näyttäjänä kuin apuna koko elämän? Miten yhtäkkiä vaihtaa roolia ja olla se, joka huolehtii asioista? Lapsen kohdalla tilannetta lisäksi hankaloittaa, että samalla pitäisi elää omaa elämää. Myös välimatka saattaa olla esteenä säännölliselle näkemiselle.
Tässä omia havaintojani muistisairaan kohtaamiseen:
1. Kohtaa muistisairas ihmisenä, ei lapsena. Muistisairaalla on etenkin alkuvaiheessa niin paljon hetkiä, jolloin hän vain kaipaa keskustelua ja hyväksyntää sekä normaalista keskustelusta nauttimista. Muista mukava rauhallinen esittäytyminen, mikäli hän ei sinua muista.
2. Kun muistisairas puhuu ja muistaa jotain väärin, älä korjaa välittömästi. Hän elää omassa hetkessään ja saattaa muistaa asian omalla tavallaan. Antaa hänen elää kokemuksessaan ja jatketaan juttua siitä.
3. Heittäydy tarinointiin. Muistisairaan kanssa keskustelu on helposti eläväistä. Paljon puhutaan vanhoista asioista, mistä et itse välttämättä tiedä mitään. Heittäydy, kuuntele, kysele; saat selville paljon hyviä muistoja ja tuot merkityksellisyyden tunteen vanhukselle.
4. Hyppelehdi mukana asiasta toiseen. Muistisairaan kanssa saatat olla ensin 80-luvulla ja siitä sujuvasti hypätä 40-luvulle. Tarinointi on polveilevaa, mutta mitä sitten!
5. Huumori – se kantaa! Muistisairas saattaa esimerkiksi ahtaassa hississä hakea sanoja, ja suusta voi päästä sopimaton sana. Heittäydy huumorilla tilanteeseen ja erilaisiin keskusteluihin. Ympäröivät ihmiset yleensä ymmärtävät täysin. Ei muutenkaan kannata hätiköidä muistisairaan kanssa keskustellessa: sanan hakeminen saattaa kestää, ja jos hän aistii hätiköinnin, kasvaa epävarmuus puhumiseen.
6. Kosketa ja katso silmiin; kukapa ei nauttisi halauksesta, olkapäillä olevista lämpimistä ja turvallisista käsistä.
Kirjoittaja Mirka Saarinen työskentelee vanhuspalveluiden uudistajana.