Etusivu » Kultaiset vuodet » Oulun yliopistossa tehdään uraauurtavaa tutkimusta työikäisten muistisairauksista
Sponsoroitu

Professori Anne Remeksen tutkimusryhmä tekee maailmanlaajuisesti merkittävää työtä työikäisten muistisairauksien tutkimuksen saralla. Ryhmä löysi hiljattain verestä määritettävän merkkitekijän, joka helpottaa otsa-ohimolohkon rappeuman diagnosointia.

Muistioireita on niin nuorilla kuin vanhoilla. Esimerkiksi stressi, uupumus, masennus, univaje tai runsas alkoholin käyttö voivat heikentää muistin toimintaa ja aiheuttaa ongelmia tiedon käsittelyssä.

Eteneviä ja siten vakavampia muistihäiriöiden syitä ovat muun muassa Alzheimerin tauti, otsa-ohimolohkon rappeuma ja Lewyn kappaletauti.

Oulun yliopiston muistisairauksien tutkimus on keskittynyt kahteen ensin mainittuun, sillä juuri ne ovat työikäisten vitsauksia.

– Muistisairaudet mielletään vanhusten sairauksiksi. Kolmasosa yli 85-vuotiaista sairastaakin muistisairautta, mutta se voi puhjeta jo paljon varhemmin, 50–60-vuotiaana, professori Anne Remes kertoo.

Verikoe diagnosoinnin tueksi

Remes johtaa Oulun yliopiston tutkimusryhmää, jossa tehdään maailmanlaajuisesti uraauurtavaa tutkimusta työikäisten muistisairauksista.

– Suomessa on noin 8000 potilasta, joilla muistisairaus on alkanut alle 65-vuotiaana. Työikäisenä sairastuneilla otsa-ohimolohkorappeuman osuus on suuri, noin 20 prosenttia, hän jatkaa.

Otsa-ohimolohkorappeuman oireet muistuttavat alkuvaiheessa psyykkisiä sairauksia. Sairauden diagnosointi on hankalaa, sillä alkuvaiheessa aivojen muutokset eivät näy aivokuvissa.

Remeksen tutkimusryhmässä tehtiin vastikään merkittävä löytö verestä, jonka ansiosta taudin diagnosoinnin tukena toimii jatkossa yksinkertainen verikoe.

– Muistisairaudet voivat oirehtia lukemattomin eri tavoin. Tutkimme aktiivisesti niiden tunnistamista ja diagnosointia, ja kehitämme uusia muistin ja tiedonkäsittelyn tutkimusmenetelmiä myös perusterveydenhuollon tarpeisiin, Remes kertoo.

Testamenttilahjoitukset tutkimustyön tukena

Oulun yliopisto ja Anne Remeksen tutkimusryhmä ovat saaneet toimintaansa tukea muun muassa testamenttilahjoituksista. Yhteyspäällikkö Kati Ketola sanoo lahjoitusten olevan tutkimustyön merkittäviä mahdollistajia.

– Testamentin tekijä voi testamentata koko omaisuutensa tai haluamansa osan tieteen hyväksi. Yliopisto on kiitollinen kaikista lahjoituksista ja sitoutuu käyttämään varoja vastuullisesti ja noudattamaan lahjoittajan tahtoa. Lahjoitukset ovat todella arvokkaita, sillä niillä voidaan vahvistaa tutkimusryhmien toimintaa esimerkiksi rekrytoimalla huippuosaajia, Ketola kertoo.

Tilaa uutiskirje!

Pysy ajantasalla ajankohtaisimmista aiheista ja uusimmasta sisällöstä!

Next article