Olli Lohi
ylilääkäri, TAYS
Leukemian laukaisevaa syytä ei vielä tunneta, mutta nykyisin lähes yhdeksän kymmenestä lapsesta voidaan parantaa.
Leukemian oireet ovat epämääräisiä ja haastavia tunnistaa.
– Lasten lymfoblastisen leukemian ilmentymispiikki on kahdesta kuuteen vuoden iässä. Sairauden puhkeamisen taustalla saattaa olla geenien luennan yhteydessä syntyvä tahaton virhe. Miksi tämä mekanismi pettää ja joku sairastuu, ei tiedetä, TAYSin lasten hematologian ylilääkäri Olli Lohi toteaa.
Jatkuvista oireista tutkimuksiin
– Leukemian oireet ovat epämääräisiä ja haastavia tunnistaa. Lapsen yleiskunto on huono ja menee huonommaksi. Lapsella voi olla lämpöilyä, kalpeutta, mustelmia ja väsymystä. Jos oireet eivät korjaannu itsekseen viikon kahden kuluessa, on syytä tarkistaa verenkuva, Lohi sanoo.
Verenkuvalla voidaan arvioida voisivatko oireet johtua esimerkiksi leukemiasta, vaikka leukemian diagnoosi tehdäänkin luuydinnäytteestä.
Leukemiaa sairastavien lasten parantumisennusteet ovat parantuneet, sillä lähes 90 % lymfoblastiseen leukemiaan sairastuneista paranee pysyvästi. Leukemiaa on kahta päätyyppiä, lymfaattista ja myelooista, jotka kummatkin voidaan jakaa vielä lukuisiin alaryhmiin.
– Erityisesti lymfaattisessa leukemiassa kokonaisennuste on valoisa ja se on paranemassa myös myelooisessa, Lohi kertoo.
Turvallista ja tehokasta hoitoa
Leukemian hoidossa lapsipotilaille ei anneta enää nykyisin sädehoitoa, jonka seurauksena hoitojen pitkäaikaishaittavaikutuksia on vähemmän. Hyvä ennusteisten potilaiden solunsalpaajahoidoissa lääkeannoksia on säädetty mahdollisimman pieniksi.
– Leukemiasta parantuneista lapsista valtaosa säilyttää hedelmällisyytensä ja voi saada aikuisena terveitä lapsia, Lohi sanoo.
Lapsen sairastumisen myötä koko perheen arki muuttuu. Toisen vanhemman pitää jättäytyä pois työstä lapsen syöpähoitojen ajaksi. Hoitojaksoa kestää kaksi ja puoli vuotta.
Lohen mukaan syöpäsairaan lapsen perheelle tarjotaan aina organisoidusti ammattiapua, kuten psykologin palveluita, sillä kriisitilanteessa kaikki eivät itse huomaa tarvitsevansa apua.
Vertaistukea perheet löytävät itse muun muassa Facebook-ryhmistä tai syöpäsäätiöiden nettisivujen kautta.