Yökastelu on melko yleinen lasten vaiva. Joka kymmenes 5-vuotias kastelee vuoteensa vielä melko säännöllisesti öisin.
Lastentautien ylilääkäri Péter Csonka sanoo, ettei yökastelun kanssa kannata hätäillä, sillä se liittyy lapsen kasvuun ja kehitykseen. Kiusallista vaivaa voidaan kuitenkin hoitaa.
Lapsi oppii kuivaksi keskimäärin 2-4 vuoden iässä, mutta monet lapset oppivat hallitsemaan virtsaamistaan vasta paljon myöhemmin. Joka kymmenes 5-vuotias lapsi kastelee vielä melko säännöllisesti öisin. Koulutulokkaista yökastelijoita on 6-8 prosenttia ja murrosikäisistäkin vielä noin puoli prosenttia.
– Jos lapsi on päivisin kuiva ja kastelee vain öisin, asiasta ei tarvitse olla kovin huolissaan. Yökastelu on yleensä geneettistä ja liittyy kypsymiseen. Jos jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat olleet lapsena yökastelijoita, jälkikasvulla on tapana toistaa samaa kaavaa, Csonka toteaa.
Yökastelun taustalla voi olla monta tekijää. Näitä ovat muuan muassa perimä, yöllinen virtsan liikaeritys, virtsarakon pieni koko, sikeäunisuus, rakkolihaksen yliärtyvyys ja aivorungon virtsaamista säätelevän keskuksen hidas kypsyminen.
Csonka kertoo, että joillakin yökastelijoilla yön aikaiset virtsamäärät ovat suuria ja ylittävät rakon enimmäistilavuuden. Tämä johtuu osittain siitä, että virtsan eritystä vähentävää hormonia, vasopressiinia, erittyy yöllä liian vähän. Kaikilla yökastelijoilla ei kuitenkaan ole virtsan liikaeritystä.
– Kehityksen myötä yöllinen hormonimäärä lisääntyy, mistä johtuen virtsamäärä pienenee. Samanaikaisesti virtsarakon tilavuus kasvaa. Lapsi on kuiva, kun virtsarakon säätely toimii ja lapsi herää virtsaamistarpeeseen.
Huolellinen tutkimus
Yökastelu voi olla lapselle häpeällinen ja sosiaalista piiriä rajoittava vaiva. Monet vanhemmat kokevat sen puolestaan työlääksi. Jos kouluikää lähestyvän lapsen yökastelu on säännöllistä, sen syitä voi lähteä selvittämään yhdessä lääkärin kanssa. Yökastelun selvittely perustuu huolellisiin esitietoihin ja lääkärintutkimukseen.
– Pyydän vanhempia aina myös pitämään lapsen yökasteluista päiväkirjaa, josta nähdään kuinka säännöllistä ja usein toistuvaa se on, Csonka sanoo.
Tutkimuksissa selvitetään myös, onko lapsella perinnöllistä alttiutta, ummetusta, virtsatietulehdusta tai rakenteellisia ongelmia, jotka voivat aiheuttaa yökastelua. Sen jälkeen ryhdytään miettimään lapselle ja perheelle parhaiten soveltuvia hoitokeinoja.
Tukea ja rauhoittelua
Péter Csonka muistuttaa, ettei yökastelu ole sairaus. Sen hoidossa on käytetty jo vuosikymmeniä luontaisen kaltaista hormonivalmistetta, joka vähentää virtsan eritystä. Yökastelua voidaan hoitaa myös hälytinlaitteella, joka on kiinnitetty joko patjaan tai lapsen housuihin. Kun hälytin kastuu, se alkaa soida.
– Tarvittaessa vaivaa voidaan hoitaa hormonivalmisteen ja hälyttimen yhdistelmällä. Kaikista tärkeimpänä hoitomuotona pidän kuitenkin perheen tukemista ja rauhoittelua. Jos lapsi on perusterve, vaiva paranee ajan kanssa, Csonka vakuuttaa.