Yksin asuminen, aikuiset ja kaukana asuvat lapset sekä heikentynyt toimintakyky pakottavat monen vanhuksen viettämään elämänsä viimeiset vuodet vankina neljän seinän sisällä.
Kun Mirka Saarisen isoisä muutti hoitokotiin, Saarinen ajatteli, että nyt papalla olisi ainakin seuraa eikä hän joutuisi viettämään päiviään yksin. Mutta ikävä kyllä, toisin kävi. Hoitajilla oli kädet täynnä töitä ja pappa oli hoitokodin asukkaista ainoa, joka pystyi kuntonsa puolesta liikkumaan päiväsaliin yhteisen ruokapöydän ääreen.
Saarinen oli surullinen kaukana asuvan pappansa puolesta ja päätti etsiä tälle seuraa ihmisestä, jolla olisi aikaa viettää tämän kanssa. Kuunnella, kahvitella ja ulkoilla ilman kiirettä.
– Kun kriteerini täyttävää seuraa ei löytynyt, päätin perustaa yrityksen, jonka kautta pappani ja muut hänen kaltaisensa yksinäiset ikäihmiset saisivat kaverikseen luottoihmisen, jolla olisi aikaa ulkoilla, liikkua, jutella ja kahvitella, Saarinen kertoo.
Työskentely vanhusten parissa on osoittanut Saariselle, että palvelulle on tarvetta.
– Kotisairaanhoidolla ja -palvelulla on yleensä aina kiire. Vanhukset kaipaavat kuuntelevia korvia ja ihmistä, jolla on aidosti aikaa olla läsnä siinä missä me muutkin.
Saarisen mukaan tuttu ja säännöllinen juttuseura ehkäisee vanhusten masennusta, pitää yllä ikäihmisen toimintakykyä sekä mahdollistaa kotona asumisen pidempään.
– Lähitulevaisuudessa vanhusten määrä lisääntyy, joten myös yksinäisten määrä kasvaa. On hienoa, että yhteiskunta osallistuu hankintapalvelulain ja kotitalousvähennyksen kautta vanhusten yksinäisyyden torjuntaan. Kotitalousvähennys puolittaa lähimmäispalvelunkin hinnan.