Etusivu » Kultaiset vuodet » Mummu ottaa vähän hyvää viiniä
Kultaiset vuodet

Mummu ottaa vähän hyvää viiniä

isovanhemman-alkoholismi
isovanhemman-alkoholismi
Kuva: Unsplash

Elämme aikaa, kun mummut moottoripyöräilevät, kuntonyrkkeilevät ja harrastavat viininmaistelua. Seitsemänkymmentä on uusi kolmekymmentä vuonna 2019. Mummut ovat koleita tyyppejä. Lapsenlapset ihailevat mummojaan, jotka keulivat prätkillään kuntonyrkkeilyyn.

Vanhemmat päästävät silti harvoin lapsiaan mummun prätkän kyytiin tai nyrkkeilysalille harjoitusvastustajaksi, vaikka mummu olisi kuinka turvallinen ja pullantuoksuinen niin kuin mummut yleensä ovat. Prätkämummuihin luotetaan lapsenvahteina, kunhan eivät ajeluta perillisiä kahtasataa maantiellä. Nyrkkeilyä harrastavien mummujen ei tarvitse erikseen luvata olla lyömättä lapsenlapsiaan, se on vähän kuin itsestäänselvyys. Viinejäkin harrastavat mummut ovat turvallisia, luotettavia ja pullantuoksuisia, mutta ehkä tylsempiä kuin nyrkkeilysalilla viihtyvät mummut.

Eivät kuitenkaan aina. Jos viininmaistelu ottaa mummusta niskalenkin, tylsyys elämästä kaikkoaa nopeasti. Ensin mummun ja sitten muun perheen elämästä. Tylsyyden lisäksi läheisiltä katoaa turvallisuus. Niskalenkin mummusta ottanut viininmaistelu tarjoaa muulle perheelle huolta, pelkoa ja unettomia öitä. Nyt pitää erikseen sopia, että mummu ei ”harrasta” silloin kun lapsenlapset ovat kylässä. Mummun mahdollinen päihtymys tarkastetaan aina soittamalla ennen vierailua.

Missä vaiheessa mielenkiintoinen harrastus muuttui sairaudeksi?

Miettikääpä niin hullua tilannetta, että mummu ei hallitse moottoripyöräänsä, ei osaa kallistaa mutkissa eikä saa sitä edes pysähtymään. Läheiset ovat kauhuissaan surmanajaja-mummusta, joka lähtee pihasta aina kaasu pohjassa ja silmät kiinni, lapsenlapsi tarakalla. No, ei sellaista mummua olekaan. Kuka niin hullu olisi, että jatkaisi lajin parissa, jota ei hallitse ja vaarantaisi vielä rakastamansa ihmisetkin? Surmanajaja ymmärtäisi itse hakeutua ompeluseuraan, koska neulominen on turvallisempaa kuin moottoripyöräily. Riskiä sairastua pakkomielteiseen ja holtittomaan moottoripyöräilyyn ei ole olemassa. Mutta alkoholismiin voi sairastua.

Mummu on sairastunut alkoholismiin, ja on myös viimeinen ihminen, joka sen ymmärtää ja myöntää. Missä vaiheessa mielenkiintoinen harrastus muuttui sairaudeksi? Mitataanko sitä maksa-arvoilla, vai silmäpussien koolla? Ei mitata. Onko vasta sitten alkoholisti, kun sen itse myöntää? Aika vähän olisi alkoholisteja maailmassa, jos se olisi kriteerinä. Viiniharrastus on muuttunut sairaudeksi silloin, kun ensimmäinen läheisistä huolestuu mummun juomisesta. Se on luotettava mittari.

Kun ajotaidoton moottoripyöräilijä päättää luopua harrastuksestaan, huomattuaan että se saattaa olla kuolemaksi, niin viininmaistelija-mummu lisää vauhtia ja kyydissä on koko perhe. Tuuli suhisee mummun korvissa niin, ettei hän halua kuulla läheisten avunhuutoja. Mummu loukkaantuu avunhuudoista, kehtaavatkin.

Onneksi joku kehtaa. Alkoholisti itse pitää yleensä avunhuudot sisällään, tai ne ovat vaikeasti ymmärrettäviä. Ja kun joku kehtaa huutaa apua, niin silloin joku myös kuulee ja auttaa.

Tekstin on kirjoittanut kirjailija Kalle Lähde.

Next article