Helena Rantanen asuu kaupungin vuokra-asunnossa, johon voi ostaa tarvitsemiaan palveluita. Länsi-Helsingissä ikäihmisten vuokratalossa asuva Rantanen on syntynyt vuonna 1923. Hän kertoo nimenomaan syntymävuotensa, sillä eletty elämä ja oma kunto ovat merkityksellisempiä kuin ikä numeroina.
Rantanen on tyytyväinen asumismuotoon, jossa saa asua itsekseen, mutta ostaa yleishyödyllisen yhdistyksen ylläpitämiä palveluita kymmenen tuntia kuussa. Rantanen saa apua siivoukseen ja pyykinpesuun, mutta laittaa ruokaa itse. Talossa on myös sopivasti yhteisöllisyyttä naapureiden kesken.
– Tämä sopii erinomaisesti niille, jotka tulevat toimeen pienellä avulla, mutta eivät ole hoivattavia, Helena Rantanen toteaa.
Hän kehottaa ikäihmisiä päättämään omasta asumisestaan, kun he vielä kykenevät.
– Pitää ennakoida, kun voi itse valita, missä asuu. Jos on paljon tavaraa, voi luopua liiasta. Muutto tulee kuitenkin eteen jossain vaiheessa.
Ikäihminen on ihminen ja kansalainen
Helena Rantanen seuraa päivän politiikkaa ja esittää reippaasti mielipiteensä.
– Me ikäihmiset emme ole kohde, vaan osallistujia ja veronmaksajia eläkeläisinäkin.
Rantanen miettii, onko kukaan laskenut montako eläkeläistä maahamme ”syntyy” vuosittain. Hän toivoo päättäjien katsovan tulevaisuuteen.
– Yhteiskunta ja ihmiset muuttuvat. Ei voi jäädä vain tähän hetkeen. Eläkeiässä voi olla todella hyvässä kunnossa. Ei kuusikymmentäkahdeksanvuotiasta voi leimata vanhukseksi.
Useimmat Helena Rantasen ystävistä ovat häntä parikymmentä vuotta nuorempia. Heistä on seuraa elokuviin ja teatteriin, sekä tarvittaessa apua asioille. Kipeät polvet hiukan hidastavat liikkumista, mutta keväällä Rantanen lähtee Ruotsinristeilylle.