Vuodenvaihteessa moni päättää aloittaa uuden elämän: laihduttaa, liikkua enemmän, syödä paremmin. Herää toive siitä, että tästä vuodesta tulee hyvä. Ja juuri se toivo on muutoksen alku.
Terveellisempiin tapoihin ei kuitenkaan tarvita täyskäännöstä – pienikin askel oikeaan suuntaan voi muuttaa paljon. Onnistunut ensimmäinen askel vahvistaa tunnetta siitä, että muutos on mahdollinen. Suuret tavoitteet taas karahtavat helposti arjen realiteetteihin: siihen, että työpäivä venyy, uni katkeilee, elämä kuormittaa. Siksi hoito alkaa voimavarojen kuuntelusta. Joskus jaksaa ottaa harppauksen, joskus tärkein teko on olla itselleen lempeä.
Itsekuriin ja syyllistämiseen nojaava ajattelutapa on jäänyt elämään menneiltä vuosikymmeniltä, vaikka tiedämme, ettei se edistä terveyttä. ”Ota itseäsi kädestä, ei niskasta kiinni” on hyvä lausahdus, joka korostaa, että aito hyvinvointi syntyy, kun ihminen kohtelee itseään samalla myötätunnolla ja lempeydellä, jota osoittaisi parhaalle ystävälleen.
Lihavuuden hoito on laaja kokonaisuus: kylläisyyttä tuottava ja ravitsemuksellisesti riittävä ruokavalio, oman näköinen liikkuminen, palauttava uni ja mielen hyvinvointi. Tarvittaessa elintapojen tueksi lisätään lääkitystä tai leikkaushoitoa.
Lihavuustutkimus ja lääketiede ovat edenneet nopeasti. Ymmärrämme aiempaa paremmin ne biologiset mekanismit, jotka ylläpitävät painoa ja vaikeuttavat laihtumista. Siksi hoitoon hakeutuminen on tärkeää, jos omat keinot eivät enää riitä. Jokaisella on oikeus saada tukea, eikä kenenkään tarvitse selvitä yksin.
Samalla meidän on päivitettävä tapamme puhua lihavuudesta. Aihe koskettaa suurta joukkoa suomalaisia – usein omia perheitämme, ystäviämme ja monia meistä itseämme. Siksi keskustelun keskiössä on oltava ihmisyys ja ymmärrys erilaisista elämäntilanteista.
Tärkein muutos ei tapahdu puntarilla, vaan siinä, miten kohtaamme toisemme. Lihavuuteen liittyvä stigma satuttaa ja voi estää hakeutumasta hoitoon. Jokainen katse ja jokainen sana voivat joko helpottaa tai vaikeuttaa matkaa kohti terveyttä.
Uudenvuoden päätös voisi tänä vuonna olla tämä: arvostetaan toisiamme painosta riippumatta. Se olisi lupaus, josta hyötyy koko Suomi.
Artikkelin on kirjoittanut sisätautien erikoislääkäri, dosentti ja professori Kirsi Pietiläinen.
