Invalidiliiton vertaistukitoimintaan mukaan tulevat saavat koulutuksen ja perehdytyksen toimintaan. Vapaaehtoisuuteen perustuva, palkaton toiminta on kaikille harvinaisille vammaryhmille avointa.
Invalidiliiton suunnittelija Merja Monto kertoo vertaistukitoiminnan olevan organisoitua. Viikonlopun peruskoulutuksen aikana vertaistukijat ja -perheet perehdytetään toimintaan ja sen mahdollisuuksiin ja haasteisiin – sudenkuoppia unohtamatta.
Suurin osa vertaistukijoista kokee toiminnan erittäin antoisaksi. Yhteinen kokemus pitkäaikaissairaudesta yhdistää ihmisiä.
– Tavoitteena on luoda osallistujille mahdollisimman kattava ja rehellinen kuva vertaistukitoiminnasta. Toimintaan on tehty myös selkeä opas, joka sisältää tietoa vertaistuesta, käsitteistä ja käytännön ohjeita. Vertaistukijoiden kanssa solmitaan sopimus vuodeksi kerrallaan, Monto kertoo.
Vertaistukijoiden yhteystiedot eivät ole julkisia ja niitä annetaan eteenpäin ainoastaan Invalidiliiton tai harvinaisyhdistyksen vertaistukikoordinaattorin kautta. Monto sanoo, ettei vertaistukijoita jätetä koulutuksen jälkeenkään oman onnensa nojaan.
– Järjestämme tukiohjausviikonloppuja, jossa vertaistukijat saavat tukea ja ohjausta. Suurin osa vertaistukijoista kokee toiminnan erittäin antoisaksi. Yhteinen kokemus pitkäaikaissairaudesta yhdistää ihmisiä.
Kokemuksellista tietoa jakamassa
Tytti Fry on ollut mukana invalidiliiton vertaistukitoiminnassa jo 15 vuoden ajan. Alkusysäyksenä toimi oman pojan syntymä.
– Pojallani todettiin syntymän jälkeen kampurajalka. Etsin aiheesta tietoa, enkä löytänyt sitä niin hyvin kuin olisin halunnut. Lopulta olin mukana perustamassa Invalidiliittoon kuuluvaa Suomen kampurajalkayhdistystä, jotta muut samassa tilanteessa olevat saisivat paremmin tietoa ja tukea. Sitä kautta päädyin mukaan myös vertaistukitoimintaan.
Lue myös: Harvinainen on haasteellinen
Tytti on käynyt Invalidiliiton vertaistukihenkilökoulutuksen ja osallistuu säännöllisesti myös vertaistukijoiden viikonlopputapaamisiin. Hän kertoo vertaistukitoiminnan olevan aktiivista.
– Olen viikoittain yhteydessä tukiperheideni kanssa. Joinakin päivinä yhteydenottoja voi olla kymmenenkin ja toisina ei yhtään. Tuen antaminen on konkreettista arkisiin asioihin, kuten lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä hoitoon liittyviin kysymyksiin vastaamista. Vertaistukiperheistä on muodostunut tiivis yhteisö ja monista myös hyviä tuttuja. Omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa tietoa on ilo jakaa eteenpäin, Tytti Fry toteaa.