Hidradenitis suppurativa eli HS-tauti on krooninen, tulehduksellinen ja usein kivulias ihon karvatuppien sairaus, joka esiintyy yleensä taivealueilla.
Tauti aiheuttaa potilaille tulehduksellisia ihomuutoksia. Tavallisin muutos eli tulehduksellinen kyhmy on kivulias. Ihopaiseet ovat erityisen kivuliaita aiheuttamansa kudosvenytyksen vuoksi. Pitkäaikainen sairaus voi johtaa vuotavien ihomuutosten syntyyn ja alueiden arpeutumiseen.
– On mahdollista, että pitkäaikainen toistuva kipu näillä potilailla aiheuttaa myös kivulle herkistymistä. Parasta kivun hoitoa on taudin aktiivisuuden vähentäminen, jolloin kivuliaita muutoksia ei tule niin paljon. Paiseen ilmaantuessa se tulisi hoitaa mahdollisimman nopeasti, ihotautien erikoislääkäri Rafael Pasternack sanoo.
Häpeään liittyvät tuntemukset vaikuttavat negatiivisesti elämänlaatuun.
Kipulääkitys, varsinkin tulehduskipulääkkeet, vähentävät joissain määrin tulehduksellista kipua. Voi olla, että osa potilaista hyötyisi myös kipukynnystä nostavista lääkkeistä.
HS-tauti oireilee yleensä toistuvina tulehduksina paikoissa, joissa on paljon hikirauhasia.
Näitä ovat kainaloiden ja nivusten ympäristö. Oireita esiintyy myös alueilla, joissa ihoon kohdistuu hankausta, kuten rintojen alla, pakaroissa ja sisäreisissä. Tautia sairastaa arvioiden mukaan noin 1–4 % väestöstä.
”Kuin iho räjähtäisi”
HS-tautia sairastavat kuvaavat kipua HS-taudin lamaannuttavimmaksi ja eniten toimintakykyä heikentäväksi oireeksi. Osa sairastavista kuvailee kipua neulalla pistämiseksi, osa jonkinlaiseksi polttavaksi paineeksi. Pahimmillaan kipu voi tuntua siltä kuin iho olisi räjähtämässä. Muita oireita ovat ihoon ja pukeutumiseen liittyvät vaikeudet ja seksuaalisen kiinnostuksen väheneminen.
– Myös häpeään liittyvät tuntemukset vaikuttavat negatiivisesti elämänlaatuun. Samalla HS-tauti vaikuttaa heikentävästi myös sairastavien työ- ja toimintakykyyn, Pasternack sanoo.
Viimeaikaiset tutkimukset painottuvat eri hoitomuotoihin ja elämänlaatuun
HS-taudin viimeaikaiset tutkimukset painottuvat sairauden erilaisiin hoitomuotoihin ja elämänlaatuun liittyviin seikkoihin. Pasternackan mukaan HS-tautia hoidetaan muun muassa elämäntapamuutoksin sekä lääkityksin ja kirurgisesti.
– Elämäntapamuutos voi vaihdella potilaasta riippuen tupakoinnin lopettamisesta ja laihduttamisesta kiristävien vaatteiden välttämiseen. Lääkityksenä käytetään paikallishoitoja, sisäisiä hoitoja ja viimeaikoina myös niin sanottuja biologisia lääkehoitoja.
Kirurginen hoito tarkoittaa HS-tautiin liittyvien ihomuutosten osittaisia tai kokonaisvaltaisia avauksia tai ihomuutosten poistoja. Pasternack korostaa aikaisen diagnosoinnin tärkeyttä. Diagnoosin jälkeen asianmukainen hoito tulee aloittaa mahdollisimman varhain, sillä taudin aiheuttamat ihomuutokset uusiutuvat ja muuttuvat pahemmiksi ajan myötä.
– Jos tunnistaa itsensä näistä mainituista oireista, kannattaa hakeutua hoitoon. Taudilla on suuri vaikutus sairastavan elämään, mutta taudin aktiivinen hoito tuo nykyisin useimmille ratkaisevaa helpotusta.