Marja Laakso-Nyström:
Vaikka hoidan vaikeaa diabetestani hyvin, verensokerini heittelevät. Endokrinologi on suositellut minulle automaattipumppua, eli keinohaimaa, mutta hoidon ruuhkautumisesta johtuen kyseistä hoitoa ei päästä aloittamaan. Osaavaa hoitohenkilökuntaa, joka voisi aloittaa hoidon kanssani, ei ole. Uhka osaamisen katoamisesta on todellinen, ja sen myötä pumppua kipeästi tarvitsevat diabeetikot jäävät ilman hoitoa.
Tilannetta voitaisiin helpottaa palkkaamalla ja kouluttamalla lisää hoitohenkilökuntaa. Huonossa hoitotasapainossa oleva ykköstyypin diabetes aiheuttaa elämänlaadun vakavaa heikkenemistä ja eliniän ennusteen lyhenemistä, mutta myös suuria kustannuksia terveydenhuollolle.
Anna Linho:
Toivoisin pääseväni diabeteskeskukseen useammin. Tällä hetkellä tapaan hoitajan ja lääkärin kerran vuodessa. Oma hoitajani on todella mukava, mutta tämä ei auta siihen, että hoitoyksiköllä ei ole mahdollisuutta tarjota lisää aikoja. Itse kaipaan myös tietoa uusista hoitomenetelmistä, kokeilukäyttöön uusia hoitovälineitä ja tietoa terveyteni kehittymisestä.
Hoitotarvikkeiden saamisen kriteerit ovat epäselvät, mikä luo epätasa-arvoa. Diabeetikkojen hoitoon pitäisi allokoida lisää varoja, sillä hyvä hoito tulee yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmaksi. Ykköstyypin diabetes on yleinen sairaus, ja hyvillä hoitovälineillä ja hoidolla yksilön elämänlaatu paranee, kun diabeteksen elämää rajoittavat tekijät poistuvat.