Elina Pimiä
asiantuntijaylilääkäri, Diabetesliitto
Diabeteksen hoidossa voidaan käyttää räätälöityjä hoitomuotoja, jotka hyödyntävät uusia älylaitteita.
Tänä päivänä lähes kaikki insuliininpuutosdiabetesta sairastavat käyttävät glukoosisensoria. Sensori mittaa glukoosiarvoja ihonalaiskudoksesta ja välittää tiedot erilliseen lukijaan, puhelimeen tai insuliinipumppuun. Sensorointi mahdollistaa diabetesta sairastaville aiempaa paremman glukoosiseurannan. Lisäksi osa sensoreista antaa varoituksen matalasta tai korkeasta verensokerista, tai jos glukoosiarvot muuttuvat äkisti.
– Sensori mahdollistaa täysipainoisen elämän diabeteksesta huolimatta, sillä sen avulla voi vaikka liikunnan harrastamisen aikana arvioida, onko tarvetta korjata glukoosiarvoja, kertoo Diabetesliiton asiantuntijaylilääkäri Elina Pimiä.
Uusien älylaitteiden hyödyt diabeteksen hoidossa
Tyypin 1 diabeteksen hoitoon on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on insuliinipumppu, joita on tarjolla erilaisilla ominaisuuksilla. Uusimmat niistä pystyvät hyödyntämään sensorin keräämää glukoositietoa, sekä säätelemään insuliinin annostelua glukoosiarvojen mukaisesti.
Insuliinipumpussa käytetään ainoastaan pikainsuliinia, sekä perusannosteluun että aterioilla ja korjauksina annosoppaan kautta. Insuliinipumppujen annosoppaat hyödyntävät aterioiden insuliinimäärien ehdotuksiin kolmea seikkaa: annosteluhetken glukoosiarvoa, käyttäjän ilmoittamaa hiilihydraattimäärää sekä aktiivisen insuliinin määrää, eli arviota siitä, paljonko edeltäville aterioille ja korjauksille annostellusta insuliinista on kehossa jäljellä. Uusimmat, niin sanotut ”älypumput”, voivat myös aktiivisesti säädellä insuliinin perusannostelua sensorilta saamansa glukoositiedon perusteella ja jotkut mallit pystyvät myös annostelemaan itsenäisesti korjausannoksia.
– Edelleen aterioiden yhteydessä tulee kertoa insuliinipumpulle, paljonko hiilihydraatteja ateriassa on, jotta pumppu osaa ehdottaa oikeaa ateriainsuliinimäärää, Pimiä kertoo.
Osalle soveltuu parhaiten monipistoshoito. Siinä pitkävaikutteista perusinsuliinia pistetään kerran tai kaksi päivässä ja aterioiden yhteydessä annostellaan pikainsuliinia, jota käytetään tarvittaessa myös korkeiden glukoosiarvojen korjauksiin.
Monipistoshoidossa insuliini annostellaan insuliinikynällä, joko esitäytetyllä kertakäyttökynällä, joka heitetään pois insuliinin loputtua, tai kestokynällä, johon vaihdetaan uusi insuliiniampulli, kun se on tyhjentynyt.
– Kestokynistä uusimmissa on käytettävissä muistitoimintoja tai jopa annosopas, Pimiä sanoo.
Älylaitteita tarjolla myös monipistoshoitolaisille
Muistikynästä voi jälkikäteen tarkistaa annostellut insuliinimäärät sekä kauanko annostelusta on aikaa. Uusimmat muistikynät ovat yhdistettävissä sovellukseen, johon voidaan yhdistää myös glukoosisensorin tiedot. Näin voidaan nähdä samanaikaisesti sekä annostellut insuliinimäärät että sensorin keräämät tiedot glukoosiarvoista.
Älykyniin voidaan liittää muistitoiminnon lisäksi puhelimeen ladattava sovellus, jossa on insuliinipumppujen annosoppaan kaltainen annoslaskuri. Älykynään liitetty puhelinsovellus näyttää glukoosisensorin tiedot, ja annosopas hyödyntää sensoritietojen lisäksi käyttäjän syöttämää hiilihydraattimäärää ja aktiivisen insuliinin määrää ateria- tai korjausinsuliiniehdotuksissa. Älykynän annosoppaaseen tarvitaan samat asetukset kuin insuliinipumpussa: tiedot käyttäjän yksilöllisestä insuliiniherkkyydestä, insuliini-hiilihydraattisuhteesta, glukoositavoitteesta ja aktiivisen insuliinin ajasta.
Diabetesliiton asiantuntijaylilääkäri Pimiä on iloinen siitä, että insuliinin annosteluun ja glukoosiseurantaan on tullut lisää vaihtoehtoja, jotka hyödyntävät uutta teknologiaa. Kaikki eivät halua käyttää insuliinipumppua, ja toisaalta arjessa pienetkin apuvälineet annostelun tueksi voivat parantaa elämänlaatua ja helpottaa arkea.
– Voi olla vaikea huomata, että edellisen insuliiniannoksen vaikutusta on vielä jäljellä, ja laskea tarvittavaa korjausannosta korkeisiin glukoosiarvoihin itse. Älykynä auttaa tässä haasteessa, ja voi estää insuliinin liika-annostelua silloin, kun glukoosiarvo jää pidemmäksi aikaa koholle, Pimiä kertoo.
