Pia Penttala on monille tuttu lasten ja perheiden hyvinvoinnin puolestapuhuja, psykoterapeutti, kasvatusasiantuntija ja pitkän uran tehnyt perhetyön ammattilainen. Tällä kertaa hän puhuu kuitenkin itsestään ja yhdestä vaikeimmista henkilökohtaisesta aiheesta, lihavuudesta ja siitä, miksi avun hakeminen voi olla niin vaikeaa.
Se tapahtui tavallisena kesäpäivänä vanhempien huvilalla. Pia Penttalaa alkoi huimata, ja muutaman tunnin päästä sama toistui. Kun hänen isänsä laittoi verenpainemittarin hänen käteensä, lukemat olivat järkyttäviä.
– Soitin päivystykseen ja sieltä sanottiin, että he laittavat ambulanssin tulemaan vastaan. Ja minä ihmettelin, että mitä, minua vain vähän huimaa, Pia muistelee.
Pia oli tuolloin 49-vuotias ja oli aina pitänyt itseään terveenä. Verenpainetauti oli kehittynyt täysin huomaamatta.
– Minuun iski hirveä syyllisyys. Korkeaa verenpainetta on kuitenkin vaikea huomata, kun se on piilossa.
Keho, joka ei reagoinut
Pia oli aina liikkunut ja nauttinut urheilusta. Hän kuvaa itseään reippaaksi liikkujaksi, joka ei koskaan pienentänyt itseään painonsa takia. Lasten syntymän jälkeen keho alkoi kuitenkin muuttua, eikä paino enää reagoinut entiseen tapaan.
– Kokeiltua tuli kaikkea, dieettejä, personal trainereita, poppakonstejakin. Mutta kehoni ei vain reagoinut, vaikka tiesin tehneeni kaiken säntillisesti, hän kertoo.
Vasta verenpainetaudin paljastuttua Pia alkoi tutkia omia tunteitaan tarkemmin.
– Tajusin aika nopeasti, mikä valtava stigma tämän asian ympärillä on. Ja kuinka paljon olin myös huijannut itseäni.
Kolmenkymmen vuoden salaisuus
Verenpainelääkitys aloitettiin heti, mutta Pia tiesi, että suurin vaikuttava tekijä olisi painon pudottaminen. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän otti asian puheeksi puolisonsa kanssa.
– Sanoin miehelleni: mitä mieltä olet, jos selvitän lihavuuden hoitoa? En ole pystynyt saamaan painoa pois. Hän vastasi: totta kai mennään.
Pia pyristeli kuitenkin miehensä tukea vastaan. Hän ajatteli, että tämä on hänen oma asiansa, ei yhteinen.
– Sanoin, että tää on mun juttu, ei sun tarvitse tulla mukaan. Vielä leikkauspäivänä sairaalan ovella sanoin, että voit lähteä, mä meen tästä yksin.
Mies katsoi häntä ja sanoi:
– Etkö sä ymmärrä, että mä oon sun kanssa? Tää on meidän juttu.
Se hetki pysäytti Pian.
– Me oltiin oltu yhdessä lähes kolmekymmentä vuotta. Hän on paras ystäväni, olen jakanut kaiken hänen kanssaan. Mutta en pystynyt menemään hänen kanssaan sairaanhoitajan huoneeseen, jossa joudun astumaan vaa’alle. Siinä kohtaa tajusin, minkälainen itsehuijari olinkaan ollut ja minkä stigman kanssa elänyt.
Kun Pia pohti, miten kertoa lihavuusleikkauksesta muillekin, hänen aikuinen poikansa tarjosi suoraviivaisen neuvon:
– Oletko sä ihan pässi, äiti? Sä sanot, että kävit siinä leikkauksessa.
Se oli Pialle valtava oivallus. Hän tajusi voivansa olla avoin ja luottaa läheisiinsä ja ihmisiin.
Muutos ei tapahdu itsestään
Pian hoitopolku eteni lopulta lihavuusleikkaukseen, mutta hän korostaa, että se oli vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta. Lihavuuden hoito voi sisältää elintapamuutoksia, ravitsemusohjausta, lääkehoitoa tai kirurgista hoitoa. Usein näiden yhdistelmänä.
– Leikkaus ei ollut se muutos, vaan minun piti tehdä se muutos itse, hän painottaa.
Erityisen merkittäväksi Pia kuvaa yhteistyötä ravitsemusterapeutin kanssa.
– Se oli jotain ihan mieletöntä. Opin perusasioita, joita luulin jo tietäväni. Jos esimerkiksi pystyn hallitsemaan proteiininsaantini, se vaikuttaa hyvinvointiini aivan järjettömästi.
Tuen saanti hoitopolun varrella ei vielä kuitenkaan ole itsestäänselvyys kaikille.
– Kuulen paljon siitä, että lihavuuden hoitopolulla potilas jää yksin ilman seurantaa ja ravitsemusneuvontaa. Tähän matkaan tarvitsee enemmän tukea.
Pia näkee lihavuuden hoidon myös yhteiskunnallisena kysymyksenä. Hänellä oli mahdollisuus hakeutua hoitoon yksityiselle puolelle, mutta monella ei ole.
– Toivoisin, että julkiselle puolelle saataisiin nopeampi hoitopolku. Jos ihmiset pääsisivät hoitoon etupainotteisesti, ennen kuin liitännäissairaudet ehtivät kehittyä, se vähentäisi terveydenhuollon kuormitusta merkittävästi.
Haukkumasana, joka siirtyy sukupolvelta toiselle
Kun Pia kertoi hoitopäätöksestään ystävilleen, reaktiot vaihtelivat. Yksi ystävä paljasti käyneensä itsekin samassa hoidossa, täysin salaa. Toiset taas suhtautuivat epäillen: ”Tajuatko, että se on peruuttamatonta?”
Pia ihmettelee edelleen, miksi muutos nähtiin kielteisenä.
Hän vertaa lihavuutta muihin sairauksiin ja näkee selvän eron siinä, miten niihin suhtaudutaan.
– Jos joku istuu pyörätuolissa, ymmärrämme heti, että taustalla on sairaus. Mutta lihavuutta ei nähdä sellaisena, vaikka sen takana voi olla todella paljon taakkaa, asioita, joihin ihminen ei itse ole voinut vaikuttaa ja pahaa mieltä.
Asenteet näkyvät hänen mukaansa myös arjessa ja siirtyvät sukupolvelta toiselle.
– En tiedä, kuinka monta sukupolvea pitää vielä mennä eteenpäin, ennen kuin yleisin haukkumasana ei ole enää ’läski’. Perheissä katsotaan televisiota ja nauretaan ylipainoisille ja lapset oppivat sen mallin.
Apua on tarjolla
Viime syksynä Pia on juontanut Lihavuudesta-podcastia, ja keskustelut asiantuntijoiden kanssa ovat vahvistaneet hänen näkemystään siitä, miten voimme muuttaa asenteita. Siten että lihavuudesta puhutaan avoimesti ja rohkeasti sairautena, johon kuuluu saada apua.
Samalla hän korostaa, että jokaisen on saatava tehdä omat valintansa omassa tahdissaan.
– Pitää olla armollisia niitä kohtaan, jotka eivät vielä ole valmiita. Mutta ne, jotka haluavat apua, pitää saada uskomaan, että heille se kuuluu.
Pian viesti on lopulta yksinkertainen:
– Hakekaa apua. Älkää jääkö yksin. Elämänne voi mullistua.
Älä jää yksin – sinulla on oikeus hakea apua
Jos tunnet, että jokin rajoittaa elämääsi ja mietit, voisiko lihavuuden hoito tai tuki olla osa ratkaisua, sinulla on oikeus keskustella ammattilaisen kanssa ja saada tietoa sekä tukea. Pääosa lihavuuden hoidosta toteutetaan perusterveydenhuollossa.
Lisätietoa lihavuudesta ja sen hoidosta
Verkkosivuiltamme lihavuudesta.com
Artikkeli toteutettu yhteistyössä Novo Nordiskin kanssa.
Viitteet:
- Vesikansa A, Mehtälä J, Aspholm S, Rissanen A, Kaprio J, Saarni S, Peltonen M, Pietiläinen KH. Indirect costs constitute a major part of the total economic burden of obesity: a Finnish population-based cohort study. BMC Public Health. 2025;25:1739. https://doi.org/10.1186/s12889-025-22978-9
- Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 2.12.2025). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
FI25CORP00045 12.2025
