Sisäsyntyinen keskushermostollinen häiriö johtuu omien solujen virheellisestä toiminnasta. Sairaudelle on tyypillistä, että neurologiset oireet, kuten näkö- ja tuntohäiriöt, halvausoireet sekä lihasheikkous, tulevat ja menevät.

– Vaikeakin oire voi helpottua tai hävitä kokonaan, sillä aivokudoksella on kapasiteettia korjata vaurioitunutta aluetta. Pitkällä aikavälillä osa oireista voi kuitenkin jäädä pysyväksi, neurologian erikoislääkäri Juha Multanen sanoo.

 

Varhainen diagnoosi parantaa ennustetta

– Yleensä lääkityksellä saadaan hillittyä tulehdusreaktiota sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa hoito päästään aloittamaan. Parhaimmillaan lääkkeet estävät pysyvää invaliditeettia, mikä on valtavan iso asia potilaan lisäksi myös yhteiskunnalle, Multanen painottaa.

”Nyt ollaan jo menossa hyvää vauhtia kohti tilannetta, jossa sairaus ei vaikuta elinvuosien määrään lainkaan.”

Lääkäri kiittelee nykylääketieteen mahdollisuutta hoitaa MS-taudin aiheuttamaa tulehdusreaktiota usealla eri tavalla taudinkuvasta riippuen.

– Hoidolla tähdätään tulehdusreaktion sammuttamiseen ja taudin etenemisen hidastamiseen. Oireet vaihtelevat potilaskohtaisesti, niin myös sopiva hoito.

MS-taudin hoito on ottanut isoja harppauksia viime vuosina ja potilaiden ennuste näyttää koko ajan valoisammalta.

– Aikaisemmin MS-tauti lyhensi potilaiden keskimääräistä eliniän odotetta. Se tekee sitä edelleen jonkin verran, mutta nyt ollaan jo menossa hyvää vauhtia kohti tilannetta, jossa sairaus ei vaikuta elinvuosien määrään lainkaan, Multanen sanoo tyytyväisenä.


 

MS-potilas Heidi Mattila: ”Ilman tautia en olisi unelma-ammatissani”

Heidi Mattila hakeutui lääkäriin vuonna 2010, kun jalat lähtivät alta. Nyt hän harrastaa taekwondoa ja on kutsumusammatissaan vammaisratsastuksen ohjaajana.

Mattila uskoo, että esikoisen syntymä vuonna 2008 oli MS-taudin laukaiseva tekijä.

– Väsymys- ja virtsaamisoireet alkoivat synnytyksen jälkeen, joten ajattelin oireiden kuuluvan luonnollisena osana ensimmäisen lapsen syntymään.

Hälytyskellot alkoivat soida vasta, kun jalat pettivät alta.

– Alkuun ajattelin, että kävelyn hankaloituminenkin johtui vain väsymyksestä. Vasta kun jalat lähtivät kokonaan alta, tajusin, ettei kaikki ollut kunnossa, Mattila muistelee.

Alkujärkytyksen jälkeen diagnoosi oli helpotus.

– Ihan ensimmäisenä tuli mieleen, että tämä elämä oli nyt sitten tässä. Sitä seurasi kuitenkin helpotus, kun tajusin, että saisin vihdoin apua.

Diagnoosin jälkeen toipuminen oli hidasta, mutta palkitsevaa.

Heidillä oli alkuun niin rajut pahenemisvaiheet, että sairauden epäiltiin olevan MS-taudin etenevä muoto.

– Myöhemmin varmistui, että kyseessä on taudin aaltomainen muoto, Mattila sanoo helpottuneena.

 

Koettelemuksia ja uusia iloja

Vaikka Mattila voi nyt hyvin, sairaus on muuttanut elämää.

– Minulla on kognitiivisia ongelmia, lihasväsymystä, rakon ja suolen toiminnan häiriöitä sekä muutoksia alaraajoissa. MS rajoittaa myös sosiaalisesti. Olen töiden jälkeen niin väsynyt, etten jaksa lähteä mihinkään. Onneksi on sentään some, Mattila naurahtaa.

Toisaalta pysähtyminen on opettanut hetkessä elämistä.

– Nuttura niskassa on löystynyt ja olen enemmän läsnä.

Mattila näkee MS-taudin ansiona myös kutsumusammatin löytymisen.

– Sain tehtyä rakkaasta harrastuksestani työni. Kouluttauduin vammaisratsastuksen ohjaajaksi, ja toimin nykyisin alan yrittäjänä.

Ratsastuksen rinnalle nainen löysi lapsensa innoittamana taekwondon lihaskuntoa vahvistamaan.

– Liikunta on lääke, myös MS-potilaille. Kipu ja jäykkyydet alkavat lisääntyä heti, jos treenejä jää välistä, Mattila tietää ja kannustaa vertaisiaan liikkumaan.