Antibioottien turha syönti on johtanut antibioottiresistenssien bakteerien kehittymiseen.

Antibioottien käyttöönotto 1940-luvulla oli maailmaa mullistava kehitysaskel, jonka seurauksena kuolleisuus tuberkuloosiin, keuhkokuumeeseen ja flunssan jälkitauteihin väheni ratkaisevasti. Antibiootit pelastavat edelleen ihmishenkiä, mutta niiden liikakäyttö on muodostunut uhkaksi. Liikakäytön seurauksena kehittyy antibioottiresistenssejä bakteereja, joihin lääkehoito ei enää tehoa. Riskinä on vaikeasti hoidettavien, hengenvaarallisten infektioiden kehittyminen.

– Osa bakteereista ovat luonnollisesti vastustuskykyisiä tietyille lääkeaineille, mutta bakteerien hankittu vastustuskyky on peräisin liiasta lääkekäytöstä. Yleensä uuden antibiootin tultua markkinoille jo vuoden sisällä löydetään ensimmäiset vastustuskykyiset mikrobit. Mikrobin ominaisuus on pyrkiä säilymään lääkkeitä käytettäessäkin ja siksi se kehittää resistenssin, bakteeriopin professori Jaana Vuopio Turun yliopistosta kertoo.

 

Hengitystieinfektion taustalla useimmiten virus

Käypähoitosuositukset ja lääkärikoulutus pohjaavat hoidon aloittamiseen lääkärin oirekartoituksen ja empiirisen tutkimuksen perusteella. Antibioottihoito voidaan siis aloittaa, vaikka bakteerista taudin aiheuttajana ei olisi varmuutta. Vuopion mukaan erityisesti hengitystieinfektioissa on vaikea päästä kiinni taudin todelliseen aiheuttajaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikainen tutkimustieto on kuitenkin osoittanut, että suurin osa hengitystieinfektioista on virusperäisiä.

– Flunssan, yskän, poskiontelontulehduksen ja keuhkoputkentulehduksen kohdalla on vaikein tietää, onko kyse bakteerin vai viruksen aiheuttamasta tulehduksesta. Näiden hoidossa myös helposti harhaudutaan ja parannetaan virusinfektiota antibioottihoidolla, Vuopio toteaa.

Diagnoosin tekemistä ei helpota se, että viruksen aiheuttaman hengitystieinfektion yhteydessä potilaalla saattaa esiintyä bakteeri oireettomana.

– Myös tällöin antibioottikuuri on turha, jos bakteeri ei ole taudin aiheuttaja. Tarvitsemmekin lisää testejä, joiden avulla lääkärit voivat tarkemmin tunnistaa infektion syyn, Vuopio painottaa.

 

Tarkempia diagnooseja ja lyhyempiä kuureja

Antibioottien käyttöä ei voi eikä pidä kokonaan poistaa, ne ovat edelleen henkeä pelastavia lääkkeitä, joita tarvitaan bakteeri-infektioiden hoidossa. Jotta ne toimisivat sellaisina tulevaisuudessakin, tarvitaan konkreettisia toimia estämään antibioottiresistenssin muodostumista.  

– Ensinnäkin meidän tulisi kehittää ja käyttää laajemmin testejä lääkärin diagnosoinnin tukena. Toiseksi avuksi olisi, jos onnistuisimme lyhentämään antibioottikuurien pituutta. Pitkä käyttö ruokkii resistenssin kehittymistä, Vuopio kertoo.

Diagnoosia helpottavia testejä on jo olemassa.

– Esimerkiksi CRP-pikatestit voivat auttaa tunnistamaan bakteeri-infektion heti lääkärin vastaanotolla. Bakteeri-infektiossa CRP-pitoisuus kohoaa huomattavasti enemmän kuin virusinfektiossa, jossa se ei välttämättä kohoa lainkaan, Vuopio tietää.

Antibioottiresistenssin taklaamiseksi on perustettu tutkimushaara, johon on myönnetty kansainvälistä rahoitusta. Uusia testejä taudin aiheuttajan diagnosoinnin helpottamiseksi on kehitteillä.