Arja Laitinen
toimitusjohtaja
Hyvinvointiala HALI ry
Lakimuutoksessa oli kaunis ajatus: 6,5 hoitajaa hoitaa 10 asiakasta ympärivuorokautisen hoivayksiköissä, mutta nyt huolenpitoa saa aiempaa harvempi. Miten tässä näin kävi?
Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on nyt noin 50 000 ikääntynyttä ja THL:n tutkimuksen mukaan muistisairaiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti vuoteen 2040 mennessä.
– 24/7-hoivayksikön asiakas saa vuorokaudessa 117 minuuttia hoitajien työaikaa itsellensä. Siis vajaan viisi minuuttia tunnissa! Henkilöstön aika ei kulu asiakkaan rinnalla, vaikka näin pitäisi olla, sanoo Arja Laitinen Hyvinvointialan (HALI) vt. toimitusjohtaja.
Hyvinvointialueet suunnittelevat rajuja säästöjä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, jota nimenomaan muistisairaat tarvitsevat.
– Kaiken kukkuraksi lainsäädäntö ei mahdollista hoitotyötä avustavan teknologian hyödyntämistä osana mitoitusta. Toivottavasti tähän saadaan pian muutos.
Laki tunnistaa vain henkilöt eli teknologiaa ei saa laskea resurssiksi. Ei, vaikka se helpottaisi hoitotyötä siirtämällä töitä oikeaan paikkaan ja aikaan.
Lupaviranomainen katsoo vain numeroita, ei hoivan laatua
Aina ja kaikkialla mitoituksen ei tarvitsisi olla 0,65, mutta lupaviranomainen allokoi työntekijöitä vain numeroiden mukaan. Lupakäsittelyssä hoivan laatua tai tarvevaihtelua ei huomioida ainakaan alaspäin.
– Asiakkaiden tarpeet vaihtelevat päivittäin, kuukausittain ja puolivuosittain, mutta muutoksia henkilöstörakenteeseen ei saa tehdä ilman uutta rekisteröintiä. Lakia säätäessä ei osattu ajatella, että jäykkä henkilöstövaatimus koskee myös yöaikaista henkilömäärää.
Työvuorosuunnittelussa yövuorot kertautuvat puolikkaina päivinä eli yö ”vie” enemmän hoitajia.
– Lain tarkoitus oli lisätä hoivaa, mutta nyt hoitajat sijoittuvat öihin, jolloin työ on kalleinta ja asiakkaat nukkuvat.
Teknologia hoivapalveluissa: uhka vai mahdollisuus?
Tanskassa tehtiin ikäihmisten hoivayksiköissä kuntakokeilu, jossa yksiköt saivat itse valita, mitä byrokratiaa karsivat.
– Kaikki päätyivät poistamaan väliportaan raportointia, joka ei tulosten mukaan palautunut hoivan tuottajille. Hallinnollinen työ, joka ei johtanut mihinkään, väheni ja asiakkaat saivat parempaa hoivaa. Tällaisiin kokeiluihin ei Suomen valvontaviranomaisilta heltiä lupia; vastaus on, etteivät he ole pilottiorganisaatioita.
Nykyinen, vahva sääntely ei tunnusta teknologian hyötyä eikä sitä saada näkyviin ilman kokeiluja. Eikä hoivahenkilöstö, jolla on paras käsitys omasta työstään, saa kokeilla ideoitaan käytännössä.
– Teknologia edellyttää prosessien, työn uudelleen muotoilua, koska jos uusi teknologia vain pudotetaan hoivayksikköön, siitä tulee henkilökunnalle taakka. Eihän se voi toimia, jos uutta pitää soveltaa vanhaan tapaan tehdä työtä.
Oikein käytettynä teknologia vapauttaa aikaa työhön, johon hoitajat ovat kouluttautuneet. Vai luuliko joku, että he nauttivat rakenteisesta kirjaamisesta, joka palvelee enemmän työsuoritteiden seurantaa kuin asiakkaan kohtaamista?