Osaa rintasyöpä- ja eturauhassyöpäpotilaista hoidetaan estrogeenin tuotantoa vähentävällä hormonilääkityksellä, jonka sivuvaikutuksena luusto haurastuu ja murtumariski kasvaa. Luukadon kehittymistä voidaan ehkäistä luustolääkkeillä, D-vitamiinilla ja kalkkivalmisteella.
Hormonihoidot ovat keskeinen osa rintasyövän ja levinneen eturauhassyövän hoitoa.
– Luusto tarvitsee estrogeeniä, jonka pitoisuus elimistössä useimmiten laskee hormonihoitojen seurauksena hyvin matalaksi. Vaihdevuosien jälkeen naisten rintasyövän hoidossa yleisesti käytetyn aromataasi-inhibiittori-hormonihoidon seurauksena naisen estrogeenipitoisuus elimistössä laskee yli 90 %, ja siksi hoito vaikuttaa myös luustoon, kertoo syöpätautien professori, ylilääkäri Arja Jukkola.
– Testosteroni edesauttaa eturauhassyöpäsolujen kasvua, joten eturauhassyövän hoidossa pyritään usein estämään testosteronin muodostuminen ja sen vaikutus syöpäsolussa. Testosteronin määrän romahtaessa myös estrogeenin määrä elimistössä vähenee, joten hormonihoidon seurauksena luumassa heikkenee ja murtumariski lisääntyy, urologi Antti Kaipia jatkaa.
Luumassan vähenemistä ja osteoporoosin kehittymistä voidaan ehkäistä luustolääkkeellä ja tarvittaessa D-vitamiinilisällä.
– Hormonihoidon aikaisella luustolääkityksellä on todettu merkittävä osteoporoosia ja murtumariskiä vähentävä vaikutus. Lisäksi rintasyöpäpotilaiden kohdalla luustoa hoitavan lääkkeen on todettu pienentävän luustoetäpesäkkeiden muodostumista ja vähentävän rintasyöpäkuolleisuutta vaihdevuodet ylittäneillä naisilla, Jukkola sanoo.
Hormonihoidon päätyttyä myös osteoporoosin kehittyminen lakkaa.
– Syövän hoidossa otetaan jatkuvasti edistysaskelia. Syöpäpotilaiden odotettavissa oleva elinikä kasvaa, ja monet varhain havaitut syövät saadaan parannettua kokonaan. Hormonihoidon lopettamisen jälkeen myös luumassa paranee, Kaipia kertoo.
Yksilöllistä hoitoa
Syöpähoidot toteutetaan aina potilaskohtaisesti.
– Hormonihoidon vaikutukset ja potilaiden lähtötilanteet ovat yksilöllisiä, joten hoitosuunnitelmassa kartoitetaan aina hoidon hyödyt suhteessa haittoihin. Jos potilaan luusto on jo lähtötilanteessa hauras, potilas esimerkiksi tupakoi, sairastaa reumaa tai vaikeaa tulehduksellista suolistosairautta, luumassaa ei ole varaa menettää ja lääkityksen tarve voi olla suurempi. Terveessä lähtötilanteessa sen sijaan saatetaan pärjätä kevyemmillä menetelmillä, Kaipia kuvailee.
– Kansallisten ja kansainvälisten hoitosuositusten mukaan luustolääkkeestä hyötyisi isompi osa potilaista kuin hoidon piirissä nykyisellään on. Haittavaikutukset ovat pienet ja kustannuksetkin maltilliset, mutta hoidettava ryhmä on suuri, Jukkola toteaa.
Syöpäpotilaiden pidentynyt elinikä asettaa myös uusia pohdinnan aiheita hoidolle.
– Syöpäkuolleisuus on vähentynyt merkittävästi, iso osa potilaista parantuu tai elää vuosia syöpä rinnallansa. Tämän vuoksi hoitojen hyötyjen ja pitkäaikaisten haittavaikutusten puntaroinnin merkitys korostuu, Kaipia päättää.