Timo Strandberg
geriatrian emeritusprofessori
Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on tukea ja ohjata potilasta niin, että hoito toteutuu suunnitellusti ja sydänterveys turvataan koko elämän ajan.
Korkea LDL-kolesteroli eli niin sanottu paha kolesteroli muodostaa edelleen merkittävän kansanterveydellisen haasteen Suomessa, vaikka väestön keskimääräiset kolesterolitasot ovat viime vuosikymmeninä laskeneet. Ravitsemustottumusten muutoksilla ja lääkehoidon yleistymisellä on ollut merkittävä positiivinen vaikutus.
– Väestötasolla matalammat kolesterolipitoisuudet vähentävät sepelvaltimotautien esiintyvyyttä ja samalla keventävät merkittävästi terveydenhuollon kokonaiskuormaa, geriatrian emeritusprofessori Timo Strandberg sanoo.
Perinnölliset tekijät voivat kohottaa kolesterolitasoja jo syntymästä saakka, ja ensimmäinen oire saattaa olla sydäninfarkti 30–40 vuoden iässä. Vaikka suurin osa infarkteista ilmaantuu henkilöillä, joiden kolesteroliarvot eivät ole selvästi koholla, väestötasolla matalammat kolesterolitasot näkyvät vähentyneenä sydän- ja verisuonisairauksien ilmaantuvuutena.
– Länsimaiseen ruokavalioon usein liittyvä runsas kovien rasvojen käyttö ylläpitää edelleen korkeampia tasoja esimerkiksi meillä Suomessa, Strandberg jatkaa.
Tutkimukset osoittavat Strandbergin mukaan, että jo pienetkin muutokset kolesterolitasoissa voivat näkyä suurina parannuksina väestön sydänterveydessä.
– Sen sijaan pysyvästi korkea kolesteroli edistää rasva- ja kolesterolikertymien muodostumista valtimoihin, mikä vuosien mittaan voi johtaa vakaviin sydän- ja verisuonisairauksiin.
Moniammatillinen tuki tärkeintä potilaalle
Lääkehoito on tehokas keino kolesterolin hallinnassa, mutta sen tuoma hyöty toteutuu vain, jos lääkitystä käytetään säännöllisesti ja ohjeiden mukaisesti. Strandbergin korostaa, että terveydenhuollon tehtävänä on tuoda esiin lääkityksen hyödyt ja tukea potilasta luotettavan tiedon avulla.
– Tutkimusnäytön perusteella kolesterolilääkkeiden haitat ovat harvinaisia, ja hoidon hyödyt ylittävät mahdolliset riskit selvästi.
Lääkehoitoon sitoutuminen ei rajoitu pelkkään lääkkeen ottamiseen, vaan kattaa myös sovittujen elintapamuutosten sekä muiden hoitosuunnitelmaan kuuluvien toimenpiteiden noudattamisen. Onnistunut hoitoon sitouttaminen perustuu Strandbergin mukaan toimivaan vuorovaikutukseen lääkärin ja potilaan välillä, selkeisiin hoitotavoitteisiin sekä laaja-alaiseen moniammatilliseen tukeen.
– Lääkäri määrää hoidon, mutta terveydenhoitajien, farmaseuttien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten tehtävänä on tarjota potilaalle matalan kynnyksen neuvontaa ja yhdessä seurata hoidon toteutumista arjessa.
Hoitoon sitoutumisen tukemiseksi voidaan käyttää yksinkertaistettuja lääkehoitoratkaisuja, säännöllisiä muistutuksia sekä potilaan omien arkirutiinien vahvistamista.
– Tärkeintä on huomioida potilaan elämäntilanne ja löytää ratkaisuja yhdessä, ei syyllistää ketään epäonnistumisista, Strandberg sanoo.
Elintapojen ja lääkityksen yhdistäminen ratkaisevaa
Seurantatietojen perusteella jopa kolmasosa potilaista jättää noudattamatta määrättyä lääkitystä, ja satunnaiset poikkeamat ovat vielä tavallisempia. Syyt vaihtelevat unohtamisesta tiedon puutteeseen, haittavaikutusten pelkoon, epäluottamukseen hoidon hyötyjä kohtaan sekä siihen, etteivät potilaat miellä itseään riskiryhmään kuuluviksi. Myös lääkityksen kustannukset voivat vaikuttaa päätökseen.
– Osa potilaista lykkää hoidon aloittamista ajatellen, että lääkitys merkitsee elinikäistä käyttöä. Todellisuudessahan lääkettä tarvitaan juuri siksi, että LDL-kolesteroliarvot ovat koholla, Strandberg ihmettelee.
Hyvä hoitoon sitoutuminen edellyttää yksilöllistä kartoitusta ja jatkuvaa seurantaa. Potilaan elämäntilanteen huomioiminen, hoitoon liittyvien esteiden selvittäminen ja ratkaisujen etsiminen yhdessä tukiverkoston kanssa parantavat Strandbergin mukaan lääkehoidon toteutumista.
– Lisäksi potilaan oma aktiivisuus, rutiinien luominen ja käyttäytymismallien vahvistaminen ovat osoittautuneet tehokkaiksi keinoiksi.
Strandberg muistuttaa, että ratkaisevaa on elintapojen ja lääkityksen yhdistäminen. Hoitoon sitoutumisen onnistuminen vaatii myös jatkuvaa vuorovaikutusta terveydenhuollon ammattilaisten välillä.
– Potilaan on voitava luottaa, että hänen kysymyksiinsä ja huoliinsa vastataan avoimesti ja että hoito rakentuu yhteistyölle, jossa potilas itse on aktiivinen osa päätöksentekoa.
Lue lisää sydänterveydestä ja kolesterolin hoidosta
Orionsydän – tietoa ja tukea sydänterveyteen
