Isovanhemmuus tarkoittaa parhaimmillaan kolmen sukupolven toimivaa suhdetta, jossa jokainen osapuoli tuntee itsensä tärkeäksi. Kirjailija ja ohjaaja Pirkko Saisio kaipaa omia lapsenlapsiaan kotonaan Madeiralla.
Sateenkaari-isovanhempi on termi, jonka voi todeta kuvaavan virkistävällä tavalla nykyaikaa. Viime vuonna Vuoden isovanhemmaksi valittu Pirkko Saisio sanookin ilahtuneensa erityisesti juuri tästä palkinnon yhteydessä esitellystä, julkisuudessa vielä harvinaisesta termistä.
– Katson, että tällä kunnianosoituksella on tarkoitus kiinnittää huomiota sekä isovanhemmuuteen yleensä että sateenkaari-isovanhemmuuteen erikseen.
Isovanhemmuus eroaa vanhemmuudesta monin tavoin, sillä lasten vanhemmat ovat yleensä ne, jotka päättävät jälkikasvunsa kasvatuksen päälinjoista. Saisio kokee olevansa onnellisessa asemassa, sillä hänen omassa perheessään kasvatukselliset perusarvot ovat aikuisilla pohjimmiltaan samanlaiset.
– Ongelmia ei tule, kun isovanhemmille sallitaan omaa harkinnanvaraa ja vähemmän tärkeistä asioista pystytään puolin ja toisin joustamaan, Saisio muistuttaa.
Saision mielestä vanhemmat ja isovanhemmat voivat hyvin neuvotella myös lapsen esittämistä vaikeista maailmankuvallisista kysymyksistä. Vaikka aikuisten uskonnolliset tai muut maailmankuvalliset käsitykset eroaisivat toisistaan, ei lapselle ole vaaraksi avata omia vakaumuksiaan.
– Täytyy vain muistaa huomauttaa, että näistä asioista ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja että lapsenkin on aikanaan muodostettava omansa – sellainen, joka nojaa vanhempien ja isovanhempien näkemysten sijaan hänen ikiomiin havaintoihinsa maailmasta.
Kahden maan väkeä
Koronaepidemia on rajoittanut monen muun perheen tavoin myös Saision ja hänen 10- ja 5-vuotiaiden lapsenlastensa tapaamisia. Tytär Elsa Saisio perheineen on Suomessa, kun taas Saisio itse asuu puolisonsa Pirjo Honkasalon kanssa talvikuukaudet Madeiralla, jonne he nyt kuitenkin ovat jääneet määräämättömäksi ajaksi.
– Kaikki lennot on peruttu, ja koska koronatilanne juuri tällä hetkellä tuntuu Madeiralla olevan vahva, näyttää lapsenlasten fyysinen tapaaminen olevan tuntemattoman ajan päässä.
Saision mukaan lapset kehottavat häntä puhelimessa rohkeasti pysymään turvassa, mutta kun vanhemmat eivät enää ole kuuloetäisyydellä, pulpahtavat lasten syvimmät tunnot esiin.
– Silloin he kyselevät koska tulemme takaisin ja toivovat, että kaikki olisi taas kuten ennen. Tällainen puhe riipaisee. Mekin odotamme jälleennäkemistä, vaikkei kaikki silti ole kuten ennen, lapsenlapset kun kasvavat ja muuttuvat koko ajan.