Aikamme on vaativa: ihmisiltä odotetaan jatkuvasti enemmän nopeutta, tuottavuutta ja suorituskykyä. Elämä voi tuntua jatkuvalta kilpailulta ja maailman nykytilanne vain lisää kuormitusta.
Emme usein huomaa, kuinka tiiviisti fyysinen terveys ja mielenterveys kietoutuvat toisiinsa. Panostamalla mielenterveyteen vahvistamme myös fyysistä terveyttä, ja huolehtimalla unesta, ravinnosta ja liikkumisesta luomme perustaa psyykkiselle hyvinvoinnille. Terveys on kokonaisuus – toista ei ole ilman toista.
Omia tunteita ja tarpeita ei tarvitse hävetä. On tärkeää sallia itselleen ahdistus, suru ja vaikeat tunteet, koska ne ovat osa ihmisyyttä. Ne eivät ole merkkejä epäonnistumisesta tai viallisuudesta. On ok ottaa vastaan hoivaa ja turvaa.
Arjen glimmerit kutsuvat pysähtymään hyvän äärelle
Nyky-yhteiskunnassa hermosto on jatkuvasti ylivirittynyt ja siksi palautumista on tärkeää tukea tietoisesti.
Glimmerit ovat triggereiden eli uhkaärsykkeiden vastakohtia ja ne kertovat, milloin voi levätä. Keholle rentoutumissignaaleja ovat vaikkapa saunominen, yhteyden kokemus ystävien kanssa, rauhallinen liikkuminen ja luontokokemukset.
Kun aurinko lämmittää kasvoja työpisteellä, voi antaa itselleen hengähdystauon ja olla kaikilla aisteilla läsnä. Tai kun kuulee linnunlaulua, voi miettiä, mikä lintu laulaa ja mistä ääni kuuluu. Kiireen keskellä nämä pienet palautumishetket tukevat hyvinvointia.
Mielenterveys kannattelee koko yhteiskuntaa
Yksilö voi tehdä pieniä tekoja oman hyvinvoinnin eteen, mutta mielenterveys ei ole yksilöprojekti. Sen edistäminen on koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä.
Poliitikkojen vastuulla on tehdä valtakunnan ja elinympäristöjen tasolla päätöksiä, jotka tukevat ihmisten hyvinvointia. Mielenterveysvaikutusten ennakkoarviointi pitäisikin ottaa osaksi päätöksentekoa ja tehdä investointeja mielenterveyden edistämiseksi.
Mielenterveyteen panostaminen ei ole pelkkä pehmeä arvo, vaan talous- ja työvoimapolitiikan ydinkysymys. Yhteiskunnan kantokyky voidaan turvata vain, jos mielenterveys huomioidaan yhtä välttämättömänä tekijänä kuin fyysinen terveys. Kyky kohdata tunteet ja tukea toisiamme ei ole vain yksilön voimavara, vaan kriittinen edellytys yhteiskunnan toimintakyvylle ja talouden pitkän aikavälin vakaudelle.
