Timo Uosukainen, 58, on ollut reilut kaksi vuotta juomatta. Yli 20 alkoholin täyteisen vuoden jälkeen hän sanoo olevansa vihdoin vapaa päihderiippuvuudesta, joka ohjasi ja määritteli vuosikymmeniä hänen elämäänsä.
– Näin jälkikäteen ajatellen kaikki epäonnistuneet ihmissuhteeni ja moni työpaikkakin meni alta päihteiden väärinkäytön takia. Alkoholi sai minut tekemään asioita, jotka eivät kuulu parisuhteeseen: valehtelemaan ja käyttämään rahaa holtittomasti. Se ujo ja arka poika, josta viina teki rohkean ja sosiaalisen, joi ensin iloon ja lopulta suruun ja ahdistukseen, Uosukainen kertoo.
Hän kokeili ensimmäisen kerran alkoholia 14–15-vuotiaana ja sanoo ensipuraisun olleen äärettömän positiivinen.
– Jo ensimmäisen juomiskerran jälkeen huomasin suhtautuvani alkoholiin eri tavoin kuin ystäväni. Toisin kuin he, pyrin juomaan aina kun se oli mahdollista.
Uosukainen sanoo perineensä alkoholismigeenin omalta isältään.
– Toisaalta ruokin sairauttani myös itse ja tulin juopoksi juomalla. Oma isäni oli päihderiippuvainen ja minusta tuli samanlainen. Työt ja poikani pystyin jotenkuten hoitamaan, mutta kaiken muun vei alkoholi.
Uosukainen myönsi oman sairautensa itselleen vasta joitakin vuosia sitten. Sitä ennen hän oli antanut alkoholin ohjata elämäänsä jo vuosikymmeniä.
– Jätin monet perhejuhlat, syntymäpäivät ja tapahtumat käymättä, jos tiesin, että niissä ei juoda alkoholia. Lähibaarin Lissun 50-vuotisjuhlissa olin sen sijaan tikkana paikalla. Juomiseni oli vuosia pakonomaista, Uosukainen kertoo.
Raitis isoisä
Työpaikkansa ohjaamana ja läheisen työkaverinsa saattelemana Uosukainen hakeutui lopulta Minnesota-mallista hoitoa antavaan päihdekuntoutukseen, jossa hän vietti yhteensä viisi viikkoa. Sinä aikana hän puhui enemmän kuin kenties koko elämänsä aikana.
– Ensimmäiset päivät ilman alkoholia olivat yhtä tuskaa, mutta kuntoutuspaikan positiivisen ilmapiirin ja muiden potilaiden vertaistuen avulla pääsin siitä yli. Terapiassa jouduin pysähtymään, purkamaan ja käsittelemään koko siihenastisen elämäni.
– Aluksi podin suurta ahdistusta siitä, että en saa enää juoda, kunnes oivalsin, että minun ei tarvitse enää juoda. En tarvitse baareja, enkä sitä ystäväpiiriä, joka viettää niissä aikaansa.
Viiden viikon intensiivikuntoutusjakson jälkeen Uosukainen kävi vuoden ajan viikoittain jatkoterapiassa.
– Sekin loppui jo vuosi sitten, mutta siitä huolimatta olen ”minneläinen” aina. Soittelemme samaan aikaan kuntoutuksessa olleiden kanssa usein ja pidämme toisistamme huolta. Entisestä elämästäni en kaipaa mitään. Minulla ei ollut raitista isää, eikä sitä ollut pojallanikaan. Hänen pienelle pojalleen haluan sen sijaan olla raitis isoisä, Uosukainen päättää.
Lue myös: Runsas alkoholin käyttö altistaa mielenterveysongelmille