Etusivu » Päihde- ja mielenterveys » Kipupotilas tarvitsee kaiken avun
Krooninen kipu

Kipupotilas tarvitsee kaiken avun

Kuva: Unsplash

Jokainen ihminen törmää jossain elämänsä vaiheessa kovaan kipuun. Miljoona suomalaista kärsii pitkittyneestä kivusta.

Krooninen kipu merkitsee kaiken kyseenalaistavaa kärsimystä. Ihminen putoaa työelämästä, ei pysty harrastamaan haluamiaan asioita eikä selviä kotitöistä. Ihmissuhteet rajoittuvat. Muisti, keskittyminen ja ajattelu kärsivät. Unettomat yöt ovat pitkiä. Joka euron joutuu laskemaan. Masennus uhkaa.

Kivun käypä hoito -suosituksessa nimettiin lääkkeettömät hoitomuodot kivun hoidon perustaksi. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus kokeilla kaikkia toimiviksi todettuja lääkkeettömiä hoitomuotoja ja ottaa ohjelmaansa itselleen sopivat.

Muuten käypä hoito -suositus osoittautui heti ongelmalliseksi. Pahimmillaan toimivia ja potilaalle välttämättömiä lääkityksiä poistettiin tarjoamatta mitään tilalle. Erityisellä tulilinjalla näyttävät olevan vahvat opiaatit, vaikka suositus ei rajaa niitä pois keinovalikoimasta.

Ihmisten kärsimystä tulee lievittää kaikin käytettävissä olevin keinoin. Oleellista on potilaan toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitäminen. Paras hoitotasapaino saavutetaan yhdistelemällä lääkkeellistä ja lääkkeetöntä kivunhoitoa.

Lääkkeittä jättämisen seuraukset ovat potilaiden kohdalla kestämättömiä. Pahimmillaan heitteille jätetyt ihmiset päätyvät päättämään elämänsä itse. Hoitamatta jätetty akuutti kipu voi myös jäädä päälle, vaikka varsinainen kivun syy olisi jo poistunut. Kipu pitäisi ottaa vakavasti heti.

Käypä hoito -suositukset korostavat kiinteää hoitosuhdetta, yhteistyötä potilaan kanssa sekä moniammatillista lähestymistapaa. Hyvä kivunhoito onkin hoitavien tahojen ja hoidettavan yhteispeliä. Parhaimmillaan pitkässä hoitosuhteessa syntyy molemminpuolinen luottamus.

Vahvimmat lääkitykset aloitetaan erikoissairaanhoidon puolella. Sen jälkeen potilaat jäävät usein pelkästään terveyskeskuslääkärin hoitoon. Terveyskeskuslääkäreiden vaihtuvuus on suurta, kiinteitä hoitosuhteita ei synny, eivätkä lyhyet vastaanottoajat riitä kipupotilaiden monimutkaisten tilanteiden kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Vastuuntuntoinen lääkäri kuuntelee asiakasta sekä kokeilee kaikki mahdolliset lääkekombinaatiot ja annostusvaihtoehdot. Kokeiluille hän järjestää huolellisen seurannan.

Kivunhoidon ja kipupotilaan kohtaamisen tulisi sisältyä kaikkien lääkäreiden peruskoulutukseen. Kivunhoitoon pitäisi myös voida erikoistua huomattavasti nykyistä helpommin. Kipuun erikoistuneita lääkäreitä tarvitaan Suomeen nopeasti paljon lisää. Laadukasta kokonaisvaltaista hoitoa tulisi olla tarjolla julkisen terveydenhoidon piirissä, koska juuri kenelläkään kipukroonikolla ei ole varaa yksityisvastaanottoihin.

Kipupotilaat kohtaavat aivan liian usein epäilyksiä, että kipu on korvien välissä. Vahvojen kipulääkkeiden käyttäjiä leimataan myös jatkuvasti narkomaaneiksi. On äärimmäisen tärkeää erottaa lääkkeiden oikeinkäyttäjät niiden väärinkäyttäjistä. Oikeinkäyttäjä ei saa lääkkeistään euforiaa, lääkitys vain mahdollistaa inhimillisen elämän.

Kirjoittajat Soile Koponen, Vuoden Auttaja 2014, aluekoordinaattori, ja Jani Köykkä, tiedottaja, ovat Suomen Kipu ry:stä.

Next article