Aino Soro-Paavonen
nefrologian erikoislääkäri
Häiriö voi pitkällä aikavälillä johtaa munuaisten toimintakyvyn heikkenemiseen, mutta taudin eteneminen on useimmiten hidasta.
IgA-nefropatia on krooninen munuaissairaus, joka ilmenee yleensä lievänä valkuais- ja verivirtsaisuutena. Tarkka syy taudin synnylle on tuntematon, mutta ajatellaan elimistön omien puolustussolujen tuottavan poikkeavaa IgA1-valkuaista aiheuttaen munuaiskerästulehduksen. IgA-nefropatian yhteydessä munuaisten toimintakyvyn heikkeneminen on useimmiten hidasta.
– Tyypillisesti taudin jäljille päästään muusta syystä otetun virtsanäytteen myötä tai esimerkiksi koholla olevan verenpaineen selvittelyn yhteydessä, nefrologian erikoislääkäri Aino Soro-Paavonen sanoo.
Potilaiden oireettomuus saattaa Soro-Paavosen mukaan kestää jopa vuosia, kunnes munuaisten toiminta heikkenee merkittävästi.
– Munuaisten toimintakyky on taudin toteamisvaiheessa yleensä korkeintaan lievästi heikentynyt, eikä tästä aiheudu potilaalle mitään oireita.
Suomessa IgA-nefropatia on suhteellisen yleinen munuaissairaus, ja uusia tapauksia diagnosoidaan vuosittain muutama sata. Vaikka tautia voi esiintyä kaikenikäisillä, se diagnosoidaan yleisimmin nuorilla aikuisilla.
– Tyypillisin sairastumisikä on 20–40 vuoden välillä, ja sairaus on hiukan tavallisempi miehillä, Soro-Paavonen jatkaa.
Lopullinen diagnoosi munuaisbiopsialla
IgA-nefropatia voi liittyä muihin autoimmuunisairauksiin, kuten tulehduksellisiin suolistosairauksiin, maksasairauksiin tai keliakiaan.
– On huomattu, että autoimmuunisairauksista kärsivillä IgA-nefropatiaa esiintyy hiukan tavallisemmin kuin muilla, Soro-Paavonen kuvailee.
Nefrologin mukaan IgA-nefropatian eteneminen on yksilöllistä, ja sairauden vakavuus määräytyy useiden tekijöiden perusteella.
Munuaisten toimintakyky, valkuaisvirtsaisuuden määrä ja verenpaineen hallinta ovat avainasemassa ennustetta arvioitaessa.
Diagnoosi perustuu virtsanäytteiden ja verikokeiden löydöksiin, mutta Soro-Paavonen painottaa, että lopullinen diagnoosi varmistuu vasta munuaisbiopsialla.
– Ilman biopsianäytettä ei IgA-nefropatian diagnoosia voi asettaa varmuudella.
Hoidossa myös elintapamuutokset tärkeitä
IgA-nefropatian hoito keskittyy ensisijaisesti taudin etenemisen hidastamiseen ja oireiden hallintaan. Verenpaineen hoito on yksi tärkeimmistä hoidon osa-alueista.
– Verenpaineen tehokas hoito suojelee munuaisia, Soro-Paavonen sanoo.
Lääkehoidossa keskitytään proteinurian vähentämiseen ja munuaisten suojeluun, mutta Soro-Paavonen korostaa myös elintapamuutosten, kuten suolan vähentämisen, tupakoimattomuuden, säännöllisen liikunnan ja terveellisen ruokavalion, keskeistä roolia.
– Elintavoilla ei voi estää sairauden puhkeamista, mutta niiden muokkaaminen on kuitenkin erittäin tärkeää IgA-nefropatiaa sairastavilla, jotta munuaisten kuormitusta voidaan vähentää ja sairauden etenemistä hidastaa. Jossain tilanteissa harkitaan myös hoitoa, jonka tarkoitus on vähentää elimistön tulehdusvastetta.
Ennuste vaihtelee, ja useimmilla potilailla IgA-nefropatia ei koskaan johda loppuvaiheen munuaissairauteen. Munuaissairauden riski on Soro-Paavosen mukaan pienempi niillä potilailla, joiden verenpaine ja proteinuria ovat hallinnassa. Pienellä osalla potilaista IgA-nefropatia voi kuitenkin edetä hyvin nopeasti kaikesta hoidosta huolimatta.
– Tulevaisuudessa uusien hoitomuotojen kehittäminen tarjoaa toivoa sairauden etenemisen hidastamiseen. Tällä hetkellä on onneksi käynnissä useita tutkimuksia, joissa tutkitaan uusia lääkkeitä IgA-nefropatian hoitamiseen.
Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Vifor Nordiska AB:n kanssa. Vifor Pharma Nordiska AB on tarkastanut artikkelin lääketieteellisen sisällön. Näkökulmat ja mielipiteet ovat kirjoittajan ja asiantuntijan.
