Kuntoutuksella pyritään muun muassa työkyvyn saavuttamiseen, itsenäiseen selviytymiseen arjessa tai elämänlaadun kohenemiseen.
Mitä neuropsykologisella kuntoutuksella voidaan saavuttaa?
Aivoverenkiertohäiriö voi aiheuttaa vaurioita eri puolille aivoja, jolloin seurauksena on usein monenlaisia fyysisen, psyykkisen tai kognitiivisen toiminnan muutoksia. Neuropsykologisen tutkimuksen avulla selvitetään ensin koko neuropsykologinen oirekuva ja sen vaikeusaste, ja tämän tiedon perusteella kuntoutus suunnitellaan yksilöllisen oirekuvan ja elämäntilanteen mukaisesti.
Milloin kuntoutus olisi hyvä aloittaa?
Neuropsykologinen kuntoutus olisi hyvä aloittaa heti, kun sairastuneen fyysinen kunto sen sallii. Paljon myöhemminkin aloitettu neuropsykologinen kuntoutus on kuitenkin todettu toimivaksi. Tällöin kuntoutus painottuu uusien toimintastrategioiden omaksumiseen. Tavoitteena on kiertää häiriintynyt toiminta, kuten kielellinen muistaminen, uudella esimerkiksi visuaaliseen muistiin perustuvalla muistamisstrategialla.
Kenelle neuropsykologinen kuntoutus sopii?
Tutkimusten mukaan kaikessa kuntoutuksessa tärkeintä on kuntoutujan oma asenne ja motivaatio. Kuntoutuminen etenee, kun kuntoutuja työskentelee ammattilaisen tukemana aktiivisesti kuntoutumisensa eteen. Henkilön ikä tai muut tekijät eivät estä kuntoutusta.
Miten läheiset voivat tukea potilaan kuntoutumista?
Läheisten tuki on olennainen osa kuntoutumista. Läheisen on tärkeää välttää avustajan roolin omaksumista. Tutkimustemme mukaan kuntoutujat toivovat voivansa toimia mahdollisimman pitkälle itsenäisesti. He toivovat läheisiltään malttia odottaa, vaikka toiminta voi olla kankeaa.
Artikkeliin haastattelun antoi Kuntoutussäätiön johtava tutkija, kliinisen neuropsykologian dosentti ja neuropsykologi Erja Poutiainen.