Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi

Kati Kivestö

Viestintäsektorin päällikkö, majuri
Pelastusarmeija

Ihminen ei elä pelkästä leivästä. Hän tarvitsee toisen ihmisen katseen, kosketuksen ja kokemuksen siitä, että kuuluu joukkoon. Pelastusarmeija rakentaa yhteisöjä, joissa ketään ei katsota ohitse. Työn ytimessä on ymmärrys siitä, että ihminen on kokonaisuus: ruumis, mieli ja sielu. Siksi apu ei ole vain ruokakasseja tai lämpimiä vaatteita, vaan myös läsnäoloa, merkityksellisyyttä ja yhteisöjä, johon kaikki ovat tervetulleita.

– Suomessa on 1,33 miljoonaa yli 65-vuotiasta ja 1,3 miljoonaa asuu yhden hengen taloudessa. Yksin asuminen ei aina tarkoita yksinäisyyttä, mutta yhä useammalle yksinäisyys ei ole vapaaehtoista. Yksinäisyys koskettaa kaikkia ikäluokkia, mutta erityisesti iäkkäämpiä. Yksinäisyys ei ole vain tunne – se on yhteiskunnallinen kysymys, huomauttaa Pelastusarmeijan viestintäsektorin päällikkö, majuri Kati Kivestö.

Tule, katso ja jää

Moni tuntee Pelastusarmeijan joulupadoista ja ruokakasseista. Avustusjärjestönä tunnettu yhteisö tarjoaa kuitenkin paljon enemmän: turvaa, osallisuutta, mielekästä tekemistä ja ennen kaikkea mahdollisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi – ilman ehtoja.
– Meillä ei kysytä, mihin uskot. Meille voi tulla hakemaan apua, liittyä ryhmään tai osallistua yhteiseen ruokailuun. Bonuksena tarjoamme hengellistä tukea heille, jotka sitä haluavat, Kivestö toteaa.

Avun tarjoaminen on vasta alku. Yhtä tärkeää on rakentaa yhteisöjä, joissa ihminen saa olla merkityksellinen muille – ja itselleen.

– Nähdyksi tuleminen voi olla ensimmäinen askel eteenpäin. Kun ihminen havaitsee, että hänen tarpeensa on huomattu, hän saa paljon enemmän kuin ruokakassin. Hän saa kokemuksen siitä, että on olemassa, sanoo Kivestö.

– Rahan lisäksi on muitakin tapoja auttaa. Voit antaa aikaasi tai osaamistasi oman jaksamisesi ja aikataulusi mukaan. Meillä on esimerkiksi ihmisiä, jotka tulevat vain joka vuosi tunniksi joulupatavahdiksi. Toiset tuovat pöytään työelämässä karttunutta kokemustaan. On tilanteita, joissa ihminen hakee vain itselleen tai perheelleen apua, ja siihen hänellä täytyy olla oikeus. Mutta auttaessaan muita ihminen auttaa samalla myös itseään. Ilman vapaaehtoisia ja lahjoituksia emme pystyisi vastaamaan niin monen avuntarvitsijan tarpeeseen kuin nyt voimme, Kivestö muistuttaa.