Riikka Grå on töissä. Hänen edessään oleva potilas on juuri sanonut luulleensa, että ei pelkää kuolemaa ja sanonutkin niin hoitoneuvottelussa.
Hän kokee syyllisyyttä siitä, että oli niin vilpillinen itselleen ja muille. Pelkäähän hän kuolemaa ja sitä, miten se tapahtuu. Vuoteessa makaava potilas katsoo suoraan silmiin ja yksittäinen kyynel valuu vain vähän hänen silmänurkkansa alapuolelle. Grå ei halua, että potilas kuolee kokien syyllisyyttä ja pelkoa. Tässä punnitaan jälleen kerran, osaako hän työnsä. Hetken harkittuaan Grå kysyy, millaisia kuolemia hän on nähnyt. Potilas vastasi: ”vain elokuvissa tapahtuvia”.
Kukin käy läpi kuolemaa omin sanoin. Kauankohan tämä kuoleminen kestää? Mitä kuolemassa tapahtuu? Juuri nyt ei millään ehtisi kyllä kuolla. Kuinka kertoa pienille lapsilleen, että äiti kuolee kuukauden sisään? Saattohoitokotina toimivassa Koivikko-kodissa on mahdollisuus puhua kuolemisesta suoraan. Se on osa Koivikko-kodin psykososiaalisen tuen toimintaa.
Kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista puhuminen vapauttaa tilaa elää jäljellä oleva aika merkityksellisemmin.
Kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista puhuminen vapauttaa tilaa elää jäljellä oleva aika merkityksellisemmin. Silloin ehtii käydä läpi myös sitä, millainen oma elämä oli, mitä toiveita jäljellä olevan elämän suhteen on, mitä läheistensä elämään toivoo, haluaako jättää ohjeita ja mistä haluaa tulla muistetuksi.
Psykososiaalinen tuki voi olla myös toiminnallista, jos potilaan vointi sallii ja hän näin toivoo. Grå muistaa kuolemaansa valmistautuvan potilaan, joka halusi vaikuttaa siihen, millaisen muiston itsestään hän läheiselleen jättää. Potilas asettautui valokuviin, joita otettiin saattohoitokodissa ja sen pihapiirissä.
Kuvien oheen tallennettiin muutamilla potilaan sanoittamilla lauseilla lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Kohellusta, puusta tippumista ja ensimmäisen auton kanssa hiekkateillä ajelua. Kuvat ja tekstit teetettiin valokuvakirjaksi potilaan ohjeiden mukaisesti, voimien jo hiipuessa. Grå kysyi, millainen olo on nyt, kun kirja on valmis. Potilas vastasi, että hyvä on olo, samalla hänkin on tullut valmiiksi. Grå sai ohjeen kirjan toimittamisesta läheiselle tueksi. Potilas kuoli seuraavana päivänä rauhallisesti, valmistautuneena ja oman elämänsä kohdanneena.
Tulevaisuuden saattohoitokoti
Riikka Grå haluaa Koivikko-kodin potilaille ja läheisille tulevaisuudessa saattohoitokodin, joka on rakennettu alusta alkaen tätä toimintaa varten. Tiloissa hän näkee tärkeänä yhden hengen huoneet, jossa jokaisessa läheinen voi yöpyä jo oletusarvoisesti. Lisäksi hän toivoo uuteen rakennukseen kaunista äänimaailmaa ja taiteen tuomaa lohtua – elementtejä, jotka tuovat viimeisiin päiviin suojaavan sylin ympärille.
Koivikkosäätiö suunnittelee hanketta uutta kiinteistöä varten. Sitä ennen Grån on ratkaistava, mistä rahoitus noin kuuden miljoonan euron uudelle rakennukselle, kun säätiö ei tee toiminnallaan voittoa.
– Uusi rakennus on jonakin päivänä totta. Uskon, että löydämme tähän jonkinlaisen ratkaisun myös rahoituksen näkökulmasta. Asia on niin merkityksellinen.
Grån työhuonetta koristaakin Koivikon lääkärin antama kannustava postikortti, jossa lukee: ”Vaikka ei ihan vielä tiedä, miten sen tekee, sen voi silti tehdä”.
