Yliaktiivinen rakko on yleistyvä vaiva, jonka aiheuttajaa ei yli 80 % tapauksista tiedetä. Hoitoon kannattaa hakeutua, jos virtsa pääsee karkaamaan tai yölliset vessakäynnit valvottavat.
– Yliaktiivinen rakko näkyy tihentyneenä virtsaamistarpeena. Etenkin yölliset vessakäynnit ovat yleensä merkki yliaktiivisesta rakosta, sillä öisin ei pitäisi olla tarvetta käydä vessassa yhtä kertaa enempää, HYKSIN Naistenklinikan osastonylilääkäri Tomi Mikkola sanoo.
Virtsankarkailun taustalla voi olla useita syitä, ja ikääntymisen on todettu lisäävän taipumusta. Naisilla lantionpohjan toimintahäiriöt, gynekologiset laskeumat ja osa yleissairauksista saattavat altistaa yliaktiiviselle rakolle.
– Myös virtsatietulehdukset ja sukupuolitaudit aiheuttavat näitä oireita, mutta niiden seurauksena syntynyt virtsankarkailu on usein helposti hoidettavissa, Mikkola lisää.
Lääkäri muistuttaa, että toisinaan tihentyneiden vessakäyntien taustalla voi olla vain liiallinen nesteytys.
– Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä etenkin veden juominen on muoti-ilmiö, jolla uskotaan olevan terveysvaikutuksia. Veden terveyttä edistävillä vaikutuksilla ei kuitenkaan ole mitään faktapohjaa. Totuus on se, että etenkin meillä Suomen oloissa puolentoista litran juominen pääsääntöisesti riittää. Kaikki, mitä sen yli juodaan, lisää vessakäyntejä. On myös hyvä muistaa, että erityisesti tee, kahvi ja virvoitusjuomat myöhään illalla nautittuna lisäävät yöllistä virtsaamisen tarvetta ja häiritsevät unta, Mikkola huomauttaa.
Hoitoa kotikonstein ja urogynekologin vastaanotolla
Yliaktiivinen rakko on yleinen vaiva, jonka kanssa ei kannata jäädä yksin. Mikkola kehottaa hakeutumaan asiantuntijan vastaanotolle viimeistään siinä vaiheessa, kun oireet alkavat haitata normaalia elämää.
– Näin tapahtuu yleensä viimeistään silloin, kun virtsa alkaa karata. Toisaalta tihentyneen virtsaamistarpeen seurauksena syntyneet yölliset vessakäynnitkin voivat haitata unenlaatua merkittävästikin ja olla syy hakeutua urogynekologin vastaanotolle, Mikkola tietää.
Urogynekologi kartoittaa virtsankarkailun syyn ja hoitomuoto valitaan sen mukaan.
– Vaikeusastetta ja sen yhteyttä elämänlaatuun kannattaa arvioida hoitomuotoa mietittäessä. Esimerkiksi lähes jokaisella synnyttäneellä naisella todennäköisesti karkaa tippa, jos pistetään trampoliinille pomppimaan. Mutta jos vaiva ei milloinkaan muulloin haittaa, hoitona on lopettaa trampoliinilla hyppiminen. Tilanne on vähän toinen, jos virtsa karkaa jokaisella kävelyaskeleella, Mikkola toteaa.
Lääkäri muistuttaa, että paras ensihoito ihan kaikissa tapauksissa tapahtuu kotikonstein.
– Lantionpohjan jumppa on paras hoito. Siinä vaiheessa, kun kotikonstein ei saada riittävästi apua, harkitaan leikkaushoitoa tai lääkehoitoa oireista riippuen. Mikkola sanoo, että noin 20-25 % väestöstämme arvioidaan saavan hoitoa virtsankarkailuun.
– Tämä on todennäköisesti kuitenkin vain jäävuoren huippu. Yhä edelleen moni jää vaivan kanssa yksin.
Lääkäri kuitenkin iloitsee, että yliaktiivisesta rakosta puhutaan nykyisin enemmän.
– Se tekee vaivasta vähemmän kiusallisen ja helpottaa hoitoon hakeutumista. Puhetta silti tarvitaan vielä lisää, sillä yhä edelleen virtsankarkailuun liitetään nolouden tunnetta, joka saa jäämään kotiin, vaikka hoidolle olisi tarvetta, Mikkola päättää.