Asunnon hankinnassa tulee ottaa huomioon monenlaisia asioita. Yksi olennainen, moneen asiaan vaikuttava tekijä on asunnon ikä ja rakennusvuosi. Suurin osa suomalaisista päätyy ostamaan 1960–80-luvulla rakennetun asunnon. Tuolloin rakennusalalla elettiin asbestin kultakautta, ja käytännössä jokaisesta tuon ajan asunnosta löytyy asbestia.
Mitä asunnonostajan ja remontoijan tulisi tietää asbestista? Entä mitkä ovat osakkaan velvollisuudet ja oikeudet taloyhtiössä asbestin ja muiden haitta-aineiden osalta?
Edullinen materiaali oli monessa käytössä
Asbesti on kallioperästä louhittava mineraali, jota on yleisesti käytetty eristeenä ja sidosaineena rakentamisessa. Suomessa asbestia on käytetty rakennusmateriaaleissa 1920-luvulta aina 1990-luvulle asti.
Suomessa asbestin maahantuonti ja käyttö on ollut kiellettyä vuodesta 1994 alkaen. Kehitysmaissa asbesti on vielä yleisesti käytössä, ja sitä louhitaan edelleen muun muassa Venäjällä.
Ennen 1990-lukua asbestin riskeistä ei juuri puhuttu, vaikka tietoa asbestin vaarallisuudesta on jo 1930-luvulta asti. Yleisimpien asbestisairauksien, syövän ja asbestoosin luonteen takia altistumiset ilmenevät sairastumisina ja kuolemina vasta vuosikymmenien päästä.
Jos kartoittajalla ei ole riittävää asiantuntemusta ja rakenteissa piilevää asbestia ei löydetä, kaikki työn vaikutuspiirissä olevat henkilöt altistuvat asbestille.
– Asbesti on edelleen suurin yksittäinen työperäisiä kuolemia aiheuttava tekijä, johon kuolee vuosittain satakunta ihmistä Suomessa, kertoo Suomen Asbesti- ja pölysaneerausalan liitto SAP ry:n puheenjohtaja Kai Salmi.
AHA-asiantuntija remontoijan tukena
Vuonna 2015 voimaan tulleen asetuksen myötä asbestikartoitus on tehtävä kaikissa ennen vuotta 1994 rakennetuissa taloissa ennen remonttia.
– Kohteesta on laadittava asbestikartoitus, jossa selvitetään kohteessa mahdollisesti olevan asbestin sijainti, määrä, laatu ja pölyävyys purettaessa sekä toimenpidesuositukset, kertoo Salmi.
Asunnon asbestikartoituksen tekeminen edellyttää asiaan pätevöitynyttä henkilöä, esimerkiksi asbesti- ja haitta-aineasiantuntijaa eli AHA-asiantuntijaa. Hänen tehtäviinsä kuuluvat kartoituksen lisäksi myös työsuunnitelman laadinta ja asbestitöiden valvonta. Tarvittaessa hän osaa myös suositella pätevää asbestiurakoitsijaa.
– Jos kartoittajalla ei ole riittävää asiantuntemusta ja rakenteissa piilevää asbestia ei löydetä, kaikki työn vaikutuspiirissä olevat henkilöt altistuvat asbestille. Riskinä on tällöin myös suuret kustannukset, toteaa Salmi.
Asiantuntija tunnistaa usein tyypillisimmät asbestimateriaalit kokemusperäisesti, jolloin näytettä ei tarvitse ottaa. Ainoastaan niistä materiaaleista, joiden kartoittaja epäilee sisältävän asbestia, otetaan näyte, joka toimitetaan analysoitavaksi akkreditoituun laboratorioon.
Lue myös: Sisäilmaongelmat uhkaavat kansanterveyttä
Asbestinpurku suoritetaan osastoimalla
Yleensä tila, jossa on asbestipitoisia materiaaleja, osastoidaan eli erotetaan ilmastollisesti muusta työympäristöstä. Työ kannattaakin teettää luotettavalla ja ammattitaitoisella toimijalla.
– Jos esimerkiksi kerrostaloasuntoaan remontoivalle sattuu vahinko ja asbestit pöllähtävät, vastuu on asunnon omistajalla ja pahimmassa tapauksessa lasku koko porrashuoneen asbestipuhdistustöistä osoitetaan hänelle.
Tällä hetkellä lainsäädäntö ei määritä alan toimijoiden minimiosaamista. MOT testasi neljä asbestilaboratoriota ja yksikään ei tunnistanut kaikkia näytteitä. Lue lisää aiheesta täältä ja katso aiheeseen liittyvä video täältä.