Käsitys keuhkoahtaumataudista peruuttamattomana sairautena on muuttunut. Taudin käsittelyssä astuimme uuteen aikaan – tarkentunut tieto sen luonteesta ja kulusta on uudistanut hoitokäytäntöjä ja samalla potilaan ennuste on parantunut.
Keuhkoahtaumatauti (eng. COPD) on pääasiassa tupakoinnin aiheuttama monimuotoinen sairauskokonaisuus, joka sisällyttää erilaisia taudinmuotoja eli fenotyyppejä. Jatkuva altistuminen tupakansavulle aiheuttaa kroonisen tulehduksen hengitysilmateissä. Tämä johtanee pysyviin keuhkoputkien ahtautumiseen, keuhkolaajentumaan ja ilmentymiin keuhkojen ulkopuolella, sekä niin kutsuttuihin liitännäissairauksiin kuten esim. sydän- ja verisuonisairauksiin.
Vaihtelevat oireet hankaloittavat diagnosointia
Taudin kulkua sekoittavat vaihteleva hengitystieahtauman vaikeusaste, taudin oirekuva ja sen vaikutus elämänlaatuun ja toimintakykyyn, taipumus sairauden pahenemisvaiheisiin sekä herkkyys kehittää liitännäissairauksia, jotka yhdessä määrittelevät yksilön kliinistä fenotyyppiä.
Vaikka keuhkoahtaumatauti on maailmanlaajuinen terveyskysymys ja yksi yleisimmistä sairaalahoitoon joutumisen syistä, siitä tiedetään riittämättömästi ja tauti tunnistetaan liian myöhään. Syitä on useampi. Tupakoivan keuhkoahtaumapotilaan kynnys hakeutua lääkäriin on korkea, koska hän itse kokee aiheuttaneensa sairastumisensa. Vuosien mittaan kehittyvä ja salakavalasti etenevä tauti aiheuttaa vaihtelevasti oireita, kuten pitkäkestoista yskää, liman erittymistä ja hengästymistä, joihin sairastunut sopeutuu ja pitää itse tupakointiin tai ikääntymiseen liittyvänä riesana.
Lue myös: Keuhkoahtaumatauti etenee hitaasti ja voi olla oireetonkin
Myöskään terveydenhuollon ammattilaisille oikea diagnoosi ei aina selkiydy, oireet voidaan vahingossa tulkita infektioksi, allergiaksi, sydänvaivaksi, keuhkoveritulpaksi tai jopa vanhenemiseksi. Keuhkoahtaumatauti-epäilyn pitäisi johtaa diagnostisiin keuhkotoimintakokeisiin (spirometria) ja lisäselvittelyihin kuten pahenemisvaiheriskin, oireiden- ja elämänlaadun kliiniseen arviointiin ja liitännäissairauksien kartoitukseen. Jos näin ei tapahdu, huonosti arvioitu tilanne tai vääriin määrätty hoito tai toimenpide aiheuttavat lisää viivettä ja kustannuksia, sekä vaarantavat sairastavan henkeä.
Hoitomenetelmät kehittyvät
Vaikka tautimuutokset keuhkoissa ovat suuressa määrin palautumattomat, potilas voi omalla toiminnallaan vaikuttaa tehokkaasti taudin kulkuun, ennusteeseen ja omaan toimintakykyynsä. Keuhkoahtaumataudin kokonaisvaltaisella hoidolla pyritään parantamaan oireita ja elämänlaatua, hidastamaan taudin etenemistä ja ehkäisemään pahenemisvaiheita.
Elämäntapamuutokset ovat lääkehoidon rinnalla keskeinen osa hoitoa. Tupakoinnin lopettaminen on vaikuttavin keino tulehduksen hillitsemiseksi ja taudin etenemisen pysäyttämiseksi. Säännöllisellä liikunnalla helpotetaan oireita, lisätään elämänlaatua, vähennetään pahenemisvaiheiden riskiä sekä parannetaan ennustetta. Pitkään keuhkoahtaumapotilaan lääkehoitoa on pitkälti ohjannut ahtauman vaikeusaste spirometriassa.
Nykyään painopiste on siirtynyt keuhkotoimintakokeista suoraan oireiden havainnointiin ja pahenemisvaiheiden estoon. Lääkehoito ja sen valinta pohjautuvat yksilölliseen sairauden taudinkuvaan eli fenotyyppiin. Koko ajan tutkimusta ja lääkehoitoa kehitetään lisääntyvän tietämyksen perusteella. Tulevaisuudessa taudinmuotoja tutkitaan, hoitoa räätälöidään ja hoitovastetta arvioidaan vielä luotettavammin veri- tai yskösnäytteen biomerkkiaineilla ja tietokonekuvauksella. Uutta mullistavaa on tulossa jo kohta.
Kirjoittaja Witold Mazur on HYKS:in Sydän- ja keuhkokeskuksen keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri.