Diabetes on jaettu 1950-luvulta lähtien 1- ja 2-tyyppiin. Viime vuosina on ryhdytty puhumaan uuden luokittelun tarpeellisuudesta, sillä tutkimuksen perusteella on huomattu tyypin 2 jakautuvan ainakin viiteen erilaiseen taudinkuvaan.
Diabeteksen uudelleenluokittelu on tarpeen, jotta jokainen diabetespotilas saa tautityypilleen sopivaa hoitoa. Sisätautien erikoislääkäri ja diabetologi Markku Saraheimo sanoo, että kiitos tästä uudesta ajattelusta kuuluu ensisijaisesti professori Leif Groopille työryhmineen.
– Tarkemman luokittelun ja hoidon paremman kohdistettavuuden ansiosta insuliinin asema diabeteksen lääkehoidossa muuttuu. Tällä hetkellä pystymme erottelemaan potilaista ne, joiden tauti vaatii insuliinihoitoa jo varhain, ja jotka ovat insuliinille herkempiä. Osa potilaista on puolestaan insuliinille resistentteja ja he reagoivat sairauden alkuvaiheissa paremmin toisen tyyppiseen hoitoon, Saraheimo kertoo.
Tavoitteena terve elämä
Ykköstyypin diabetesta hoidetaan perusinsuliinilla, joka säätää sokerin vapautumista maksasta verenkiertoon yöllä ja aterioiden välillä. Syömisen yhteydessä otetaan ateriainsuliinia aterian hiilihydraattisisällön mukaan. Tilapäisten kohonneiden verensokeriarvojen korjaamiseen ennen ateriaa ja sairauspäivinä käytetään puolestaan pieniä pikainsuliinin annoksia eli niin sanottua korjausinsuliinia.
Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että verensokerin heilahtelut edesauttavat diabetekselle tyypillisten liitännäissairauksien muodostumista.
Kakkostyypin diabeteksessa hoidon perustan muodostavat terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, painonhallinta ja tupakoimattomuus. Jos lääkkeettömät keinot eivät tuo toivottuja tuloksia diabeteksen ehkäisyn osalta, on lääkehoito tarpeen jo taudin alkuvaiheessa.
Lue myös: Kansanterveys kohenee, mutta väestöryhmien välillä on suuria eroja
Kummankin tautityypin hoidon tavoitteena on mahdollisimman terve ja laadukas elämä.
– Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että verensokerin heilahtelut edesauttavat diabetekselle tyypillisten liitännäissairauksien muodostumista. Siksi on tärkeää, että verensokeri pysyy ympäri vuorokauden mahdollisimman tasaisena, Saraheimo jatkaa.
Pumppu- ja sensorihoito tasaavat verensokerin heilahteluja
Pumppuhoito on hyödyllinen erityisesti insuliiniherkillä henkilöillä, joilla esiintyy paljon liian matalia verensokeriarvoja ja pienetkin muutokset insuliiniannoksissa vaikuttavat verensokeriin voimakkaasti. Pumppu on vaihtoehto myös hyvin pistospelkoisille. Myös tietyntyyppisissä työtehtävissä olevat ihmiset hyötyvät insuliinipumppuhoidosta.
Nykyaikaiset, ihonalaisesta kudoksesta jatkuvasti tietoa lähettävät glukoosisensorit ovat auttaneet sensoripumppuhoidon ohella myös monipistoshoidossa olevia hallitsemaan yhä paremmin verensokerin vaihteluja.
– Mataliin glukoositasoihin reagoivia laitteistoja on ollut tarjolla jo pitempään, mutta viime vuonna markkinoille tuli ensimmäinen myös korkeita glukoositasoja korjaava ns. hybridipumppu. Kun kone annostelee insuliinia, ihmisen oma autonomia vähenee. Toisaalta se parantaa selvästi veren sokeritasapainoa tasaamalla huiput ja matalikot, Markku Saraheimo toteaa.