Digitalisaation ei tule ohittaa meitä vanhempia ihmisiä. Kun saamme tukea, aikaa ja ymmärrystä, pystymme oppimaan, osallistumaan ja vaikuttamaan. Digitaalinen yhteiskunta ei kuulu vain nuorille tai työikäisille.
Usein kuulee sanottavan, että tässä iässä ei enää opi. Mutta se ei pidä paikkaansa. Se, että meillä kuluu hieman enemmän aikaa uuden omaksumiseen, ei ole este vaan luonnollinen osa elämänkaarta. Tärkeintä on, ettei luovuta eikä jää yksin.
Meitä ei saa sysätä syrjään vain siksi, että kehitys kulkee nopeasti. Me tulemme mukana, ehkä vähän hitaammin, mutta varmasti. Kun luemme lehdet iPadilta, soitamme videopuhelun lapsenlapselle tai varaamme lääkäriajan netissä, emme tee sitä tekniikan vuoksi, vaan elämän vuoksi.
Olen ylpeä niistä iäkkäistä ihmisistä, jotka ovat lähteneet mukaan digimaailmaan. Yli 80-vuotiaat istuvat digikursseilla, kysyvät, oppivat ja uskaltavat. Nuoret opettavat kärsivällisesti, ja yhdessä syntyy silta sukupolvien välille.
Digitalisaation rinnalle tarvitaan ihminen toisessa päässä
Meillä jokaisella on oikeus tuntea itsemme osallisiksi, ei ulkopuolisiksi. Olemme eläneet monta murrosta ja sopeutuneet niihin – voimme oppia myös digitaalisen maailman lainalaisuudet. Meidän kokemuksemme, tarpeemme ja näkökulmamme ansaitsevat tulla kuulluiksi, kun uusia palveluita suunnitellaan.
Meidän on kuitenkin voitava vaikuttaa siihen, millaiseksi digitalisaatio muotoutuu. Kun puhelinpalvelu kehottaa painamaan seitsemää eri numeroa ennen kuin pääset varaamaan aikaa, se ei ole inhimillistä. Meidän sormemme eivät enää aina toimi kuten ennen ja kuulomme ei erota nopeasti puhuvaa automaattia. Tarvitsemme vaihtoehtoja, kuten seniorilinjoja, joissa ihminen vastaa toisessa päässä.
Tietoturvasta on puhuttava ääneen. Ikääntyneet joutuvat helposti huijausten kohteeksi. On parempi kysyä ja olla ylivarovainen kuin joutua kärsimään. Tarvitsemme opastusta, selkeitä neuvoja ja turvallista ilmapiiriä, jossa saa sanoa, ettei tiedä. Onneksi näitä palveluita saa eläkeläisjärjestöiltä ja samanikäisiltä vapaaehtoisilta, niin kynnys madaltuu huomattavasti.
Siksi on tärkeää sanoa ääneen: me kuulumme mukaan. Emme vain käyttäjiksi vaan vaikuttajiksi. Meillä on oikeus sanoa mikä toimii ja mikä ei. Meillä on oikeus oppia, ja oikeus tehdä asiat omalla tavallamme.
Artikkelin asiantuntija on EETU ry:n puheenjohtaja Ulla-Maj Wideroos.
