Lahtelaisessa Sulkasten perheessä reuman hoito on arkipäivää: perheen kolmesta lapsesta kahdella on reuma.
– Nyt viisivuotiaan Aarin ollessa vajaat parivuotias nostin häntä pyörän tarakalta maahan, ja häneltä meni jalat alta, kertoo Liisa Sulkanen.
– Kun sen jälkeenkin kävely oli tosi huonoa, menimme päivystykseen, jossa ei vielä todettu mitään erityistä.
Aari ehti kolmivuotiaaksi ennenkuin jatkuville säryille saatiin diagnoosi.
– Ihmettelimme, kun hänen juoksutyylinsä muuttui ikäänkuin laukaksi, ja hän ontui välillä. Viimein hänet lähetettiin tutkimuksiin Päijät-Hämeen keskussairaalaan, jossa selvisi, että Aarilla on lastenreuma.
Kun Siiri-tytöllä pyörällä ajaminen muuttui vaikeaksi tämän ollessa kolmivuotias, vanhemmat osasivat jo epäillä reumaa. Perheen kolmas lapsi, Selma, on säästynyt sairaudelta.
– Sairauden alku oli vaikeaa aikaa. Lapsihan ei osaa aina kertoa, mistä kiikastaa, jolloin säryt ilmenevät kitinänä ja itkuisuutena. Päästyämme hoidon piiriin asiat ovat sujuneet hienosti. Fysioterapiaankin pääsimme helposti, Sulkanen kertoo.
– Reumalääkkeiden antaminen tuntui aluksi hurjalta. Aarin kohdalla tilanne helpottui, kun pikkusiskokin alkoi saada lääkettä.
Lääke on kuitenkin ollut hyväksi, sillä kummankin lapsen tulehdukset on saatu niiden avulla sammumaan. Itse sairauttahan se ei paranna, mutta kun tulehdus on poissa, sairaus ei oireile ja elämä on helpompaa.
– Toivon tietysti, että tilanne pysyy tällaisena, toteaa Sulkanen.
– Sairauden ollessa pahimmillaan lasten leikkiminen oli rajoitettua, he eivät aina pysyneet muiden perässä eivätkä saaneet esim. hyppiä trampoliinilla. Lääkettä joudumme antamaan säännöllisesti, mutta täytyy iloita siitä, että toistaiseksi kaikki on hyvin!