Tiuhaan vessassa ravaamisen ei tarvitse eikä kannata olla ratkaisu, vaan hoitoon suositellaan hakeutumaan matalalla kynnyksellä.
Vaihdevuodet eli menopaussi on luonnollinen osa naisen elämää, mutta eri vaihdevuosioireet voivat silti olla hyvinkin kiusallisia. Vaihdevuosi-ikäisen naisen vieraillessa gynekologin vastaanotolla esille tuodaan yleensä muun muassa limakalvojen kuivuminen ja siihen liittyvä kirvely.
– Yleisiä ovat myös rakko-oireet, kuten tihentynyt virtsaamistarve ja virtsankarkailu, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Seija Ala-Nissilä sanoo.
Yliaktiivinen rakko tai virtsankarkailu on Ala-Nissilän mukaan ollut alidiagnosoitu ja samalla alihoidettu vaiva, kun potilaat eivät ole uskaltaneet puhua oireistaan ja hakea apua vaivaan.
– Onneksi nykyään asia kuitenkin yhä useammin otetaan herkästi puheeksi ainakin gynekologin vastaanotolla, jolloin mahdollisia hoitovaihtoehtoja päästään miettimään.
Satunnaisesti tapahtuva virtsankarkailu on melko tavallinen oire, joka ei tavallisesti vaadi toimenpiteitä. Silloin, kun virtsankarkailu on toistuvaa tai jatkuvaa, vaivaan kannattaa hakea apua.
– Tärkeimmät virtsankarkailun tyypit ovat ponnistusinkontinenssi, pakkoinkontinenssi tai näiden yhdistelmä. Niin sanotussa ylivuotoinkontinenssissa virtsan karkaaminen taas liittyy virtsarakon akuuttiin tai krooniseen tyhjenemishäiriöön, Ala-Nissilä toteaa.
Lantionpohjan lihasten jumppa auttaa
Yliaktiivisesta rakosta ja virtsankarkailusta kärsivien on hyvä kääntyä lääkärin puoleen, vaikka kokisi oireet lievinäkin. Virtsavaivojen selvittely voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa. Kun oireet ovat lieviä, seuranta tai elämäntapaohjeistus usein riittävät.
– Lääkehoito taas on osa konservatiivista hoitoa, johon kuuluvat myös lantionpohjan lihasten harjoittelu ja tarvittaessa rakon koulutus, Ala-Nissilä sanoo.
Rakkovaivoista kärsivä hakeutuu hoitoon tavallisesti silloin, kun oireet rajoittavat elämään liittyviä menoja, harrastuksia ja sosiaalista elämää. Ala-Nissilä haluaa erityisesti korostaa hoitoon sitoutumisen tärkeyttä.
– Usein käy niin, että vaivan lievittyessä hoito lopetetaan. Oireiden palatessa hoidon voi aloittaa uudelleen, jos siitä on aiemmin ollut apua. Ylläpitohoitona kannattaa jumpata lantionpohjan lihaksia 2–3 kertaa viikossa.
Ota yhteys lääkäriin, jos…
• Käyt öisin useammin kuin kahdesti vessassa.
• Virtsaamistarve päivisin on enemmän kuin kahdeksan kertaa.
• Rakko häiritsee arkista toimintaa. Joudut ehkä käymään pissalla kesken lenkin, tai alat valikoimaan menoja sen mukaan, miten pääset vessaan.
• Huomaat rakon toiminnassa pitkäaikaisia muutoksia, joihin ei löydy selittäjää.
• Et pysty pidättämään pissaa.
Autat lääkäriä diagnoosin tekemisessä, kun…
• Pidät virtsaamispäiväkirjaa 2-3 päivän ajan ja listaat siihen vessakäyntisi, mitatun virtsamäärän sekä juodut nesteet määrineen. Virtsaamispäiväkirja antaa arvokasta informaatiota hoitohenkilökunnalle.
• Kirjaat ylös sairautesi ja lääkityksesi.
• Valmistaudut kertomaan suolesi toiminnasta.
• Muistat kertoa mahdolliset virtsatientulehdukset ja niiden aiemmat hoidot sekä ajankohdat.
• Kuvailet rakon häiritsevintä oiretta. Onko pahin oireesi äkillinen kiire vessaan? Vai karkaako pissa ponnistaessa tai yskiessä? Tai kenties joku muu?