Moni kansansairaus kehittyy pitkään huomaamatta. Kohonnut verenpaine, kolesteroli tai verensokeri eivät välttämättä aiheuta oireita. Siksi omaa terveydentilaa ei voi arvioida pelkän olon perusteella.
Verenpaineen, kolesterolin ja verensokerin tarkistaminen muutaman vuoden välein auttaa havaitsemaan muutoksia ajoissa. Myös painoa on helppo seurata itse. Pelkät mittaustulokset tai laboratoriotestit eivät kuitenkaan aina kerro, mitä omasta tilanteesta pitäisi ajatella. Siksi tarvitaan helposti ymmärrettävää ja luotettavaa tietoa.
Yksi keino oman tilanteen arviointiin on Diabetesliiton nettisivulta löytyvä kansansairauksien riskitesti, joka kartoittaa kolmen keskeisen kansansairauden riskiä ja antaa palautetta omasta tilanteesta. Parhaimmillaan arvio voi toimia tuuppauksena oikeaan suuntaan ja auttaa tunnistamaan, mihin omassa arjessa kannattaisi ensimmäiseksi tarttua. Korkeassa riskitasossa oleville tarvitaan usein myös jatkotutkimuksia.
Elintapamuutokseen tarvitaan tukea
Riskin tunnistamisesta on hyötyä vain, jos se johtaa toimenpiteisiin. Jos mittauksissa tai riskinarviossa näkyy kohonnut riski, tarvitaan myös tukea muutoksen tekemiseen. Liikunta, ravitsemus ja uni ovat tärkeä osa sairauksien ehkäisyä ja omahoitoa ja kulkevat arjessa muun hoidon rinnalla.
Kaikkia sairauksia ei voida ehkäistä, sillä terveyteen vaikuttavat myös perimä, elinympäristö ja elämäntilanne. Jos sairaus on jo todettu, keskeistä on hyvä hoitotasapaino, seuranta ja tarvittaessa hoidon muuttaminen. Lääkitys ei kuitenkaan poista elintapojen merkitystä.
Suomalaisella terveydenhuollolla on tässä vaikea tehtävä. Kun voimavarat ovat niukat ja hoitoon pääsy on vaikeaa sairastuneillekin, ennaltaehkäisy jää helposti taka-alalle. Pitkällä aikavälillä vakavia sairauksia ja niiden komplikaatioita voidaan kuitenkin ehkäistä vain, jos riskit tunnistetaan nykyistä aikaisemmin.
Kaikki eivät myöskään tarvitse samanlaista palvelua. Osa hyötyy luotettavista digitaalisista palveluista ja pystyy seuraamaan terveyttään pitkälti itse, kun taas toiset tarvitsevat enemmän henkilökohtaista tukea ja vastaanotolla tapahtuvaa kohtaamista.
Tavoitteena pitäisi olla tarpeen ja riskitason mukainen palvelu. Mittaaminen on vasta alku. Sen jälkeen ihmisen pitäisi ymmärtää, mitä tulos hänen kohdallaan tarkoittaa, ja saada tarvittaessa tukea seuraaviin askeliin.
Artikkelin on kirjoittanut THL:n Yhteiskunta, terveys ja kriisinkestävyys -yksikön tiimipäällikkö Jaana Lindström.
