Kansanterveys
Munasarjasyöpä todetaan usein vasta levinneessä vaiheessa. Hoitotulosten parantamisessa keskeisiä ovat varhainen tunnistaminen ja yksilöllinen diagnostiikka.
Munasarjasyövän hoito on kehittynyt viime vuosina, mutta sairauden varhaista tunnistamista vaikeuttavat edelleen alkuvaiheen vähäiset ja epämääräiset oireet. KYSin Naistenkeskuksen vastaavan ylilääkärin Maarit Anttilan mukaan oireet ilmenevät usein vasta taudin levittyä vatsaontelossa. Tällöin syöpä voi aiheuttaa esimerkiksi vatsakipuja ja suoliston toiminnan muutoksia, jotka ovat tyypillisiä myös monille muille sairauksille.
– Oireilevia potilaita pitäisi ohjata nykyistä herkemmin ultraäänitutkimuksiin ja gynekologin vastaanotolle. Varhaista diagnosointia vaikeuttaa myös se, ettei munasarjasyöpään ole vielä toimivaa seulontamenetelmää.
Kirurgisen hoidon kehittyminen mahdollistaa kasvaimen aiempaa tarkemman poistamisen. Myös diagnostiikka on edistynyt: biomarkkeritutkimukset antavat tarkempaa tietoa kasvaimen ominaisuuksista, mikä auttaa kohdentamaan hoitoa yksilöllisesti ja välttämään tarpeettomia lääkehoitoja.
– Hoidon suunnittelussa on tärkeää arvioida myös potilaan toimintakykyä, ravitsemustilaa ja psyykkistä hyvinvointia, Anttila sanoo.
Potilaiden kokemukset mukaan kehitykseen
Munasarjasyövän varhaisen tunnistamisen haasteet näkyvät myös potilaiden kokemuksissa. Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:n teettämän kyselyn mukaan yli 70 prosenttia vastaajista oli ollut yhteydessä terveydenhuoltoon vähintään kolmesti ennen tarkempien tutkimusten aloittamista. Joka neljäs koki, ettei oireita otettu vakavasti.
– Osaamisen vahvistamisen lisäksi tarvitaan muutosta asenteisiin. Toistuvien vastaanottokäyntien pitäisi johtaa jatkotutkimusten tarpeen arviointiin, yhdistyksen puheenjohtaja Taru Salovaara sanoo.
Salovaara painottaa huonoennusteisten syöpien erityistarpeiden huomioimista kansallisen syöpästrategian toimeenpanossa ja naisten terveysstrategiatyössä. Yhtä tärkeää on varmistaa potilaiden yhdenvertainen pääsy yksilölliseen diagnostiikkaan ja hoitoon sekä hyödyntää kokemustietoa terveydenhuollon kehittämisessä.
– Potilaat ja potilasjärjestöt pitäisi ottaa mukaan hoitopolkujen kehittämiseen jo valmisteluvaiheessa. Näin palvelut vastaisivat paremmin potilaiden todellisiin tarpeisiin.
