Edistysaskeleet lääketieteessä näkyvät rintasyöpäpotilaiden elämänlaadussa ja potilasennusteissa. Jopa 90 % rintasyöpäpotilaista elää viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Näistä iso osa paranee kokonaan, mutta noin 20 %:lla tauti uusii tai leviää elämänsä aikana.
Levinneessä rintasyövässä tauti muodostaa etäpesäkkeitä muualle elimistöön, eikä nykylääketiede osaa parantaa sitä kokonaan. Hoitojen kehittyminen on kuitenkin tuonut potilaille lisää elinvuosia ja elämänlaatua.
– Levinnyttä rintasyöpää hoidetaan niin kutsutulla systeemihoidolla, jossa potilas saa lääkitystä koko kehoonsa loppuelämänsä ajan. Hoitomuoto valitaan potilaalle yksilöllisesti taudinkuvasta riippuen, ja sen tavoitteena on pysäyttää tai hidastaa syövän eteneminen ja helpottaa oireita, osastonylilääkäri Minna Tanner Tays syöpäkeskuksesta sanoo.
Potilaiden voinnissa on taudinkuvasta ja hoitomuodosta riippuen yksilöllisiä eroja, mutta monella elämänlaatu on hyvin lähellä normaalia.
– Yksilöllisesti kohdennetut hoidot syöpää vastaan ovat lisänneet potilaiden toimintakykyä. Moni elää ja käy töissä normaaliin tapaan. Toisinaan kuitenkin on turvauduttava sytostaattihoitoihin, joissa hoitoväsymys saattaa vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi. Näiden potilaiden kohdalla hoidoista pyritään välillä pitämään taukoa, Tanner kertoo.
Joustavuutta järjestelmään?
Lääketiede kehittyy kovaa vauhtia, mutta potilaiden saataville lääkkeet tulevat, kun ne ovat saaneet korvattavuuden.
– Meillä Euroopan lääkeviraston jo hyväksymien lääkkeiden käyttöönotto kestää muita maita kauemmin. Tämä on sekä lääkäreiden että potilaiden näkökulmasta turhauttavaa, Tanner harmittelee.
Osastonylilääkäri toivoo lääkkeiden käyttöönoton yhtenäistämistä Euroopan alueella.
– Vakavasti sairailla potilailla ei ole aikaa odotteluun. Onneksi saamme kompensoitua tilannetta kliinisillä hoitotutkimuksilla, joiden avulla kehitämme lääketiedettä, säästämme hoitokuluissa ja saamme tehokkaita hoitoja niitä tarvitseville potilaille mahdollisesti ensimmäisinä maailmassa, Tanner kertoo.
Lisäksi tilannetta on parannettu niin kutsutulla riskinjakomallilla.
– Tämä tarkoittaa, että lääkkeelle voidaan myöntää tietyin kriteerein ehdollinen korvattavuus, Tanner päättää.
Syöpä ei vie ammattitaitoa
Emma Andersson
projektipäällikkö, Suomen Syöpäpotilaat ry
Syöpädiagnoosi ei välttämättä tarkoita työkyvyn menettämistä. Usein kroonisen syövän kanssa voi elää lähes normaalia arkea ja työhön palaaminen monesti lisääkin kokemusta elämän merkityksellisyydestä. Omien voimavarojen arvioinnissa kannattaa kuitenkin pitää tuntosarvet herkkänä.
Suomen Syöpäpotilaat ry:llä on vuodesta 2017 lähtien ollut käynnissä hanke, jonka tavoitteena on tukea työikäisiä syöpään sairastuneita työhön palaamisessa ja työssä jaksamisessa.
– Iso osa syöpään sairastuneista haluaa palata ja palaa töihin. Teimme viime vuonna selvityksen syöpäsairaiden työelämää koskien, ja selvitykseen osallistuneista lähes 400:sta ihmisestä suuri osa palasi töihin vuoden kuluessa sairauden toteamisesta. Moni oli mukana työelämässä myös hoitojen aikana, yhdistyksen projektipäällikkö Emma Andersson kertoo.
– Tekemästämme selvityksestä kävi myös ilmi, että jopa 76 % selvitykseen vastanneiden työnantajista oli ollut työntekijään yhteydessä sairauspoissaolon aikana. Tällaisen kiinnostuksen ja välittämisen osoittaminen koetaan arvokkaana sairastuneiden keskuudessa. Työ on monelle keskeinen osa identiteettiä, ja siinä maailmassa osallisena oleminen jo ihan vain yhteydenpidonkin tasolla voi olla hyvinkin merkityksellistä, Andersson jatkaa.
Paluu arkeen?
Paluu työelämään tulisi aina toteutua jaksamisen ehdoilla.
– Avoin ja joustava suhde työnantajaan auttaa työhön sopeutumisessa. Osaaminen ei katoa syövän mukana, ja sairastuneen jaksamista voi edesauttaa mukauttamalla työtä mahdollisuuksien mukaan.
– Toisinaan sairastuneen tahtotaso työntekoon saattaa olla jaksamista suurempi. Toipumisen kannalta onkin tärkeää olla rehellinen omien voimavarojensa äärellä, Andersson rohkaisee.