Spondyloartriitit ovat sairausryhmä, johon kuuluvat muun muassa selkärankareuma ja nivelpsoriaasi. Spondyloartriitit ovat melko yleisiä: niitä diagnosoidaan vuosittain enemmän kuin nivelreumaa. Tyypillinen oire on krooninen, pitkittyvä ja aamupainotteinen selkäkipu.

– Toisin kuin esimerkiksi noidannuoli, spondyloartriitti alkaa aaltoillen ja pikkuhiljaa paheten. Kipu pakottaa hereille aamuvarhaisella ja olo paranee selkää voimistelemalla.

Sairastumisalttiutta lisää HLA-B27 -kudostyyppi.

– Sairautta epäiltäessä kannattaa selvittää, onko potilaalla HLA-B27 -kudostyyppi. Sen löytyminen lisää sairauden todennäköisyyttä. Kudostyyppi on suomalaisilla kuitenkin hyvin yleinen, eikä valtaosa kantajista sairastu spondyloartriittiin, Kauppi korostaa.

Terveelliset elämäntavat auttavat sairastunutta.

– Liikunta on turvallista ja suotavaa. Sillä estetään selän jäykistymistä. Tupakointi on erittäin haitallista, se lisää spondyloartriitin riskiä ja pahentaa sairautta.

 

Hoidon tavoite sairauden rauhoittaminen

– Hoidon tavoite on oireiden lievitys, toimintakyvyn parantaminen ja pysyvien reumavaurioiden estäminen. Jos tulehdus on lievää ja oireet saatu kuriin oireenmukaisella lääkityksellä, ei muuta hoitoa välttämättä tarvita. Jos tulehdus on voimakkaampi, aloitetaan perinteinen reumalääkitys. Mikäli tämä ei riitä, aloitetaan biologinen reumalääkitys, Kauppi sanoo.

Biologisia reumalääkkeitä käytetään nykyään vaikeiden spondyloartriittien hoidossa ja niitä voidaan käyttää tarvittaessa jo varhaisvaiheessa.

– Biologiset reumalääkkeet ovat yleensä tehokkaita spondyloartriittien hoidossa. Tavoitteena on saada tulehdus kuriin ennen pysyvien vaurioiden syntymistä. Lääkehoidon kehitys on ollut voimakasta ja hoitotulokset ovat todella hyviä. On kuitenkin syytä muistaa, että hoitoja tarvitaan pitkään, sillä spondyloartriitti rauhoitetaan nillä, ei paranneta. Hoidon valinnassa punnitaan aina myös mahdollisia haittavaikutuksia.

Kauppi toivoo, että valtakunnallinen rekisteri, johon tutkijavoimin nyt kerätään tietoa biologisten lääkkeiden hoitokokemuksista, siirtyisi yhteiskunnan vastuulle.

– On yhteiskunnan etu, että hoitoa kehitetään ja seurataan, Kauppi toteaa.