Luusto mielletään helposti muuttumattomaksi, eikä sen ajatella olevan elävää kudosta, joka uusiutuu läpi elämän. Ihmisen elinkaaren mukaan ajateltuna lapsena ja nuorena rakennetaan luustopankkia loppuelämän varalle. Luusto on tiheimmillään 20–30-vuotiaana ja aikuisena korostuukin saavutetun luustopankin ylläpito. Normaaliin ikääntymiseen kuuluva luuston vähittäinen haurastuminen alkaa 40–50-ikävuoden aikana.

Osteoporoosiin liittyy vahva mielikuva iäkkäiden naisten sairautena, ja naisilla luuston haurastumista kiihdyttävätkin myös vaihdevuodet. Suomen Luustoliiton omahoidon suunnittelija Vuokko Mäkitalo muistuttaa, että osteoporoosia todetaan myös nuoremmilla henkilöillä ja miehillä.

”Valitettavan usein luuston haurastuminen huomataan vasta murtuman yhteydessä.”

Luun haurastumisen riskitekijät liittyvät elintapoihin kuten esimerkiksi liikkumattomuuteen, tupakointiin ja yksipuoliseen ravintoon sekä riittämättömään kalsiumin ja D-vitamiinin saantiin. Mäkitalon mukaan osteoporoosia voivat aiheuttaa myös perimä, sekä jotkut lääkehoidot, kuten syöpähoidot ja kortisoni.

– Näiden lisäksi tietyt sairaudet, kuten keliakia, laktoosi-intoleranssi, diabetes, kilpirauhasen sairaudet ja reuma voivat vaikuttaa luuston kuntoon, hän sanoo.

– Valitettavan usein luuston haurastuminen huomataan vasta murtuman yhteydessä. Lääkärille voisi vinkata, jos huomaa oman pituutensa vähentyneen viiden sentin verran tai ryhdin kumartuneen. Myös nämä voivat olla näkyviä merkkejä osteoporoosista, kertoo Mäkitalo.

 

Elintavoilla voidaan hidastaa luun haurastumista

Luuston terveyteen satsaaminen kannattaa aina. Mäkitalo muistuttaa, että pienetkin teot ja terveelliset elämäntavat ovat rakennuspalikoita itsenäiseen ja toimintakykyiseen arkeen myös vanhemmalla iällä.

– Monipuolinen ja terveellinen ravinto, joka sisältää runsaasti muun muassa kasviksia, hedelmiä ja marjoja on tärkeää luuston terveydelle. Erityisesti elimistö tarvitsee kalsiumia antamaan luille lujuutta sekä D-vitamiinia ja proteiinia niiden kasvuun ja uusiutumiseen, hän sanoo ja painottaa myös liikunnan merkitystä luustoterveydelle:  

– Luusto tykkää tärähdyksistä, toistuvista iskuista alustaa vasten, nopeista liikkeistä, tömistelyistä, hypyistä sekä nopeista suunnan muutoksista.

Tanssi, juoksu, reipastahtinen kävely, kuntosaliharjoittelu, voimistelu tai maila- ja pallopelit ovat hyviä esimerkkejä lajeista, jotka ovat hyväksi luustolle. Liikunnan avulla voidaan lisäksi kehittää lihasvoimaa, tasapainoa, ketteryyttä ja liikkumisvarmuutta, joka ehkäisee kaatumisia ja niistä seuraavia luunmurtumia.